Joulu on jo melkein täällä. Tunnin kuluttua on jouluaatto ja yhdeksän tunnin kuluttua alkaa viimeinen työpäiväni. Lahjat on hankittu ja paketoitu, kortit lähetetty ja muukin joulutouhu saatettu loppuun. Paljon on silti vielä tekemättä: en ole esimerkiksi ehtinyt lainkaan keräillä tavaroitani perjantaista Ranskaan lähtöä varten. Tänä vuonna oli myös ensimmäinen kerta, kun en töiden takia päässyt osallistumaan joulukuusen koristeluun. Aina aiemmin olen laittanut kuuseen ensimmäisen koristeen, Yhdysvalloista ensimmäisenä joulunani 1981 saamani vaaleanpunaisen pallon. Nyt toivon, että äiti noudatti perinnettä ja ripusti pallon paikalleen ennen muita koristeita. Huomenna pääsen vihdoin näkemään valmiin ja koristellun kuusen, kunhan joulurauha on julistettu ja Stockmannin ovet sulkeutuneet.
Tänään oli vielä vilkas ostospäivä, ja ehdin itsekin myymisen lisäksi lahjoa itseäni Vagabondin alekengillä, jotka ovat pehmeät ja mukavat kuin aamutossut (kiitos vinkistä Duussille!):
Noita saattaa jopa päästä piakkoin käyttämään, jos Aixin sää suosii!
Materiaalisten lahjojen lisäksi jännitettävää riittää myös henkisellä puolella. Gurun äiti ja Mirkun mummo Carla-mopsi nimittäin odottaa mopovaavia millä hetkellä tahansa, ja nähtäväksi jää, syntyykö Antin ja Jennan kylpyhuoneeseen jouluyönä mopsien Jeesus-lapsi. Haluaisin niin ehtiä nähdä pikkuisen ennen tammikuun loppua!
Nyt kuitenkin kiireen vilkkaa unten maille, sillä Mireillen Une place dans mon coeur herättää minut aamulla klo 5.30. Kuten E. sanoo, il n'y a pas d'heure pour les braves, eli urheat eivät kelloa katsele. Tonttulakki päähän ja heti aamusta myymään viime hetken lahjakirjoja matti- ja maijamyöhäisille!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti