Loppusuoralla

Enää kaksi ja puoli päivää lomaan! Tuntuu, että pääni on jo puoliksi Gardissa ja Alpeilla: töissä on toki pakko joka hetki väijyä skarppina liikennettä, mutta muuten en tahdo muistaa paria minuuttia pidempään, mitä asiakkaat ja kollegat puhuvat. Noloa kysellä kolme kertaa peräkkäin, missä kukakin aikoo jäädä kyydistä tai laskea minuuttikaupalla, paljonko vaihtorahaa pitää antaa, jos kyyti maksaa 3,50 euroa ja kädessäni on viiden euron seteli... Pieni maisemanvaihdos tulee siis ehdottomasti tarpeeseen. Pestini ei sen sijaan olekaan lopullisesti ohi, vaan lupauduin palaamaan vielä syyskuun lopussa viikoksi töihin erään kollegan lomasijaiseksi. Eiköhän tätä vielä yhden ylimääräisen viikon jaksa, kun ensin on ollut kolme viikkoa hengähtämässä.

Lomalla aion erityisesti uida, nukkua ja lukea. Uusin Nothomb kului käsissäni kokonaiset kaksi päivää: tällä kertaa vuorossa tosiaan oli perinteinen romaani, joka sisälsi nothombilaisittain täysin uskomattomia juonenkäänteitä. Tavallisen pariisilaismiehen kotiin tulee yllättäen tuntematon ruotsalainen, joka kuolee sydänkohtaukseen heti astuttuaan sisään; pariisilaismies nappaa salaiseksi agentiksi paljastuvan ruotsalaisen henkilöllisyystodistuksen ja avaimet, jättää ruumiin eteiseensä ja ottaa näin vainajan henkilöllisyyden. Vainajan vaimo pitää täysin normaalina, että vieras mies muuttaa heille asumaan, ja suuri osa romaanista käsittää valeruotsalaisen ja vaimon keskustelua lukemattomien samppanjapullollisten äärellä. Kirjan loppuratkaisu tosin oli odottamattoman laimea; tavallisesti Nothomb varaa romaaniensa loppuun kunnon coup de théâtren, joka parhaassa tapauksessa kääntää koko edeltävän tarinan päälaelleen. Yhdessä lempiromaaneistani, Mercuressa, on jopa kaksi vaihtoehtoista loppuratkaisua, joista lukija saa valita mieleisensä.

Nyt lähden hankkimaan E:lle syntymäpäivälahjaa ja -korttia ennen töihin paluuta. Seuraavaksi blogi päivittyy lomalla! jihuu!