Edellisen synkän postauksen jälkeen kevyempää juttua ja jo tutuksi käynyttä valitusta työstä ja asiakkaista. En enää jaksa edes ihmetellä, miksi ihmiset eivät kykene käyttämään silmiään, aivojaan ja jalkojaan samanaikaisesti vaan möllöttävät keskellä tietä ja toteavat parhaassa tapauksessa toisilleen, että katsohan, tuolta tulee auto. Lennähtäisin aika pian autiolle saarelle, jos siihen tarjottaisiin tilaisuus... mutta vielä pitää odotella vähän aikaa: tasan kolmen viikon kuluttua on vihdoin loma ja Pupucen tuppukylä kutsuu!
Sitä ennen on kuitenkin vielä töitä ja tapahtumia. Tämän viikon perjantai on suureksi onneksi tärkeä katolinen juhlapyhä, joten edessä on pidennetty viikonloppu. Perjantaina sovimme menevämme ensin E:n isän kanssa messuun, sitten syömään ja lopuksi isän luokse juomaan samppanjaa ja syömään St Honoré -kakkua, mikä on jostain syystä muodostunut jo perinteeksi. St Honoré on tuulihattupäällysteinen ja kreemitäytteinen viritys, joka on aluksi äärimmäisen hyvää ja lopuksi ällöttävän makeaa. Mitä messuun tulee, menen sinne mielelläni, vaikka en katolinen olekaan (enkä aio myöskään sellaiseksi kääntyä, sen verran eri mieltä olen katolisen kirkon kanssa muutamista perustavanlaatuisista seikoista); Suomessa en käy kirkossa kuin häissä ja hautajaisissa, ja sitä paitsi tässä elämäntilanteessa ei pieni apu yläkerran puolelta olisi laisinkaan pahitteeksi. Ranskassa uskonto on muutenkin läsnä jokapäiväisessä elämässä paljon tiiviimmin kuin Suomessa: Aixin keskusta on täynnä kirkkoja, jotka ovat jatkuvasti auki ja joihin voi poiketa tuosta vain ohikulkiessaan, ja kadunkulmissa on siellä täällä pieniä Maria-, Jeesus- ja pyhimyspatsaita. Ne ovat enimmäkseen peräisin ruton ajalta, jolloin niitä pystytettiin joka puolelle, jotta ihmisten ei tarvitsisi lähteä kotoaan kirkkoon rukoilemaan ja altistumaan samalla tartunnalle.
Jotta mainittu pitkä viikonloppu ei kuluisi kokonaan nukkumiseen, siivoamiseen ja ja syömiseen, lähdemme lauantaina pitkästä aikaa käymään Avignonissa, jossa Mireillekin kuulemma parhaillaan lomailee äitinsä luona. Ties vaikka kohtaisimme Mathieun sukuhaudalla...! Avignonissa on myös pari edullista vaateliikettä, jotka Aixista puuttuvat ja joissa mielelläni käyn. Tarvitsen ainakin pitkähihaisen paidan, pitkät housut ja villatakin, jotta tarkenen täällä lokakuuhun saakka, jos syksy viileine säineen tulee yhtäkkiä. Toistaiseksi moista ei tosin tarvitse pelätä: vaikka pahin helle on parhaillaan ohi, lämmintä on edelleen kolmisenkymmentä astetta, ja kollegani mittasi viime viikolla sähköauton ohjaamon lämpötilaksi pahimmillaan 44 astetta.
Lauantai-iltana lähdimme E:n kanssa pitkästä aikaa ulos syömään. Illastimme erinomaisessa ja edullisessa turkkilais-libanonilaisessa ravintolassa Antiochessa, jossa saimme 24 eurolla kymmenen eri alkuruokaa, kolme pääruokaa ja kaksi jälkiruokaa. Nämä huuhdoimme alas ensin pienellä tilkalla ruusulikööriä ja sitten pullollisella turkkilaista punaviiniä. Ruoan jälkeen kävelimme Cours Mirabeaulla nauttien lämpimästä ja hämärästä illasta, tutkimme käsityöläismarkkinoiden antia (löysin jo äidille mukavasti syntymäpäivälahjoja!) ja tunsimme aivan olevamme lomalla. Onneksi siihen ei enää ole kauaa!
Sitä ennen on kuitenkin vielä töitä ja tapahtumia. Tämän viikon perjantai on suureksi onneksi tärkeä katolinen juhlapyhä, joten edessä on pidennetty viikonloppu. Perjantaina sovimme menevämme ensin E:n isän kanssa messuun, sitten syömään ja lopuksi isän luokse juomaan samppanjaa ja syömään St Honoré -kakkua, mikä on jostain syystä muodostunut jo perinteeksi. St Honoré on tuulihattupäällysteinen ja kreemitäytteinen viritys, joka on aluksi äärimmäisen hyvää ja lopuksi ällöttävän makeaa. Mitä messuun tulee, menen sinne mielelläni, vaikka en katolinen olekaan (enkä aio myöskään sellaiseksi kääntyä, sen verran eri mieltä olen katolisen kirkon kanssa muutamista perustavanlaatuisista seikoista); Suomessa en käy kirkossa kuin häissä ja hautajaisissa, ja sitä paitsi tässä elämäntilanteessa ei pieni apu yläkerran puolelta olisi laisinkaan pahitteeksi. Ranskassa uskonto on muutenkin läsnä jokapäiväisessä elämässä paljon tiiviimmin kuin Suomessa: Aixin keskusta on täynnä kirkkoja, jotka ovat jatkuvasti auki ja joihin voi poiketa tuosta vain ohikulkiessaan, ja kadunkulmissa on siellä täällä pieniä Maria-, Jeesus- ja pyhimyspatsaita. Ne ovat enimmäkseen peräisin ruton ajalta, jolloin niitä pystytettiin joka puolelle, jotta ihmisten ei tarvitsisi lähteä kotoaan kirkkoon rukoilemaan ja altistumaan samalla tartunnalle.
Jotta mainittu pitkä viikonloppu ei kuluisi kokonaan nukkumiseen, siivoamiseen ja ja syömiseen, lähdemme lauantaina pitkästä aikaa käymään Avignonissa, jossa Mireillekin kuulemma parhaillaan lomailee äitinsä luona. Ties vaikka kohtaisimme Mathieun sukuhaudalla...! Avignonissa on myös pari edullista vaateliikettä, jotka Aixista puuttuvat ja joissa mielelläni käyn. Tarvitsen ainakin pitkähihaisen paidan, pitkät housut ja villatakin, jotta tarkenen täällä lokakuuhun saakka, jos syksy viileine säineen tulee yhtäkkiä. Toistaiseksi moista ei tosin tarvitse pelätä: vaikka pahin helle on parhaillaan ohi, lämmintä on edelleen kolmisenkymmentä astetta, ja kollegani mittasi viime viikolla sähköauton ohjaamon lämpötilaksi pahimmillaan 44 astetta.
Lauantai-iltana lähdimme E:n kanssa pitkästä aikaa ulos syömään. Illastimme erinomaisessa ja edullisessa turkkilais-libanonilaisessa ravintolassa Antiochessa, jossa saimme 24 eurolla kymmenen eri alkuruokaa, kolme pääruokaa ja kaksi jälkiruokaa. Nämä huuhdoimme alas ensin pienellä tilkalla ruusulikööriä ja sitten pullollisella turkkilaista punaviiniä. Ruoan jälkeen kävelimme Cours Mirabeaulla nauttien lämpimästä ja hämärästä illasta, tutkimme käsityöläismarkkinoiden antia (löysin jo äidille mukavasti syntymäpäivälahjoja!) ja tunsimme aivan olevamme lomalla. Onneksi siihen ei enää ole kauaa!
3 kommenttia:
Mukavaa kuulla, että pahin alakulo on toistaiseksi ohi ja kaikkea kivaa on edessä. Eipä enää niin paljoa harmita ankeat lomasäät...parempi vesisade ja 15 astetta kuin yli 30 astetta!
Voi, täällä äiti innolla odottaa lahjojaan! Ei vaiskaan, mukavaa, että on viileämpää ja mieli einiinkauhean matalalla! Loma on aina mukava juttu ja rentouttava viikonloppu samoin. Terveisiä papalle!
Ruusulikooria.... Mmm. varmasti hyvaa!
Mukavaa pitkaa viikonloppua!
Lähetä kommentti