Näin luonnehdittiin joulukuun alussa julkaistua Chateaubriandin muistelmien alkuosan käännöstä, jonka julkaisutilaisuudessa Helsingissä olin maanantaina. Minullahan oli kunnia olla eräs teoksen kääntäjistä kahden vuoden ajan. Urakka oli varsin kiinnostava ja antoisa, ja olin oikein ylpeä saadessani vihdoin käsiini tiimityömme tuloksen. Käännös valmistui oppiaineemme projektina, johon osallistui kymmenisen opiskelijaa ja kaksi opettajaa. Julkaisutilaisuudessa professori Hannu Salmi Faros-kustannuksesta kehui työtämme kulttuuriteoksi, josta voidaan nauttia vielä sadan vuoden kuluttua. Täytyy myöntää, etten käännösratkaisuja pohtiessani ja vaikeiden sanojen ja käsittämättömien lauserakenteiden kanssa tapellessani laisinkaan tullut ajatelleeksi tätä projektimme kulttuurisesti arvokasta aspektia. Välillä jopa päätin, etten koskaan aio vapaaehtoisesti lukea Chateaubriandia. Nyt teos odottaa vuoroaan yöpöydälläni, ja totta kai luen sen heti kun mahdollista.
Oli hauskaa käväistä taas pitkästä aikaa Helsingissä. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja vietin Ranskan kulttuurikeskuksessa järjestetyn tilaisuuden jälkeen aikaa kaupungilla ja etenkin kirjakaupoissa. Kävin myös kahvilla hyvän helsinkiläisystäväni T-M:n kanssa, ja keskustelimme varsinkin Mireillen DVD:stä, jonka merkeissä sovimme tapaavamme heti alkuvuodesta.
Muuten aika on kulunut lähinnä töissä, mistä syystä en ole viime päivinä juuri kirjoittanut blogia. Ei ole ollut mitään erityistä kerrottavaa. Asiakkaita on entistä enemmän, mikä tietysti on pelkästään hyvä asia. Olen viihtynyt työssäni oikein hyvin, ja vähän jopa harmittaa, etten enää joulun jälkeen palaa kirjakauppaan. Gradun kannalta se tietenkin on positiivista.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti