Hyvä mieli

Olen kovin tyytyväinen kuluneeseen päivään. Tuntuu, että sain taas vaikka mitä asioita hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Kävin jalkahoidossa ensimmäistä kertaa syyskuun jälkeen, palautin kaikki lainaamani kirjat eri kirjastoihin (tämän takia myöhästyin lievästi akateemisen kirjoittamisen kurssilta, ja Fred oli jo vetämässä ristiä seinään, koska minä en yleensä myöhästy ikinä) ja pidin lisäksi illalla vuoden viimeisen yksityistunnin. Sain vieläpä oppilaaltani lahjaksi hänen valokuvaajaisänsä kuvaaman upean luonto-, Turku- ja saaristoaiheisen seinäkalenterin.

Hyvä mieli jäi myös seminaarista, jossa työtäni käsiteltiin. Olin varautunut paljon kovempaan kritiikkiin; nyt parannusehdotukset koskivat lähinnä kappaleiden järjestyksen vaihtamista ja muutamien yksityiskohtien tai selitysten lisäämistä. Etukäteen minua hiukan arvelutti professorin mielipide tutkimuskysymyksistäni, mutta hänen ainoa kommenttinsa koski sitä, mitä tarkoitan "käyttäytymisellä" ensimmäisessä kysymyksessäni ("miten vangit käyttäytyvät toistensa ja vartijoiden kanssa?"). Selitin ajatukseni, ja ilmeisesti selitys oli tyydyttävä.

Ennen seminaaria tuli jopa eräänlainen pikkujoulufiilis, sillä pistäydyimme Marian, Anniinan, Janinan ja Virven kanssa kahvilla maailman suloisimmassa ja kodikkaimmassa pikku kahvilassa aivan yliopiston lähellä. Kahvila oli muistaakseni nimeltään Mansikkapaikka (korjatkaa, jos olen väärässä!). Siellä tuntuu siltä kuin olisi kylässä jonkun luona: istutaan sohvilla, nurkassa on oikea vanhan ajan kaakeliuuni ja salista näkee suoraan keittiöön. Esillä on jos jonkinlaista kakkua ja pullaa, joista minä totta kai sorruin reilunkokoiseen palaan suklaapuddingkakkua... En onneksi ollut ainoa! Tuohon kahvilaan palaan ehdottomasti takaisin.

Päätin muuten lopulta olla menemättä itsenäisyyskulkueeseen huomenillalla. Vesisateessa kokemus tuskin olisi kovinkaan miellyttävä, ja ennen kaikkea minun täytyy olla torstaiaamuna Salossa hyvissä ajoin ennen yhdeksää. Lähden sinne todennäköisesti huomenna iltapäivällä. Ensin katson Tuntemattoman sotilaan, sillä olen aloittanut sen katsomisen jo kaksi kertaa, mutta en ole koskaan jaksanut katsoa elokuvaa loppuun saakka. Huomenna on oiva tilaisuus saattaa ikuisuusprojekti päätökseen.