Eilen illalla blogin päivittäminen ei jostain syystä onnistunut, joten tässä eilinen postaus:
Tänään oli ensimmäinen työpäiväni salolaisessa kirjakaupassa. Kaikki sujui juuri niin hyvin kuin ensimmäiseltä työpäivältä voi odottaa: valtavasti opeteltavia asioita, hämmennystä ja säätämistä, mutta myös uutuudenviehätystä ja onnistumisen elämyksiä. Kollegat ja asiakkaat olivat oikein ystävällisiä ja kärsivällisiä, mikä osaltaan helpotti huomattavasti työskentelyä. Kukaan ei valittanut eikä närkästynyt, vaikka en löytänyt tietokannasta asiakkaan tiedustelemaa kirjaa tai unohdin vähentää oppikirjan hinnasta 10%:n alennuksen. Jostain täytyy aina aloittaa, ja huomenna toivottavasti sujuu jo paremmin – ellen sitten yön aikana ehdi unohtaa kaikkea tänään oppimaani...!
Eilen olin erityisen ylpeä itsekuristani. Olin nimittäin päättänyt kirjoittaa gradun dialogiosuutta koko aamupäivän ja olin jo levittänyt kirjat ja muistiinpanot työpöydälleni, kun...
...postiluukusta tipahti vihdoin jo vuoden odottamani Mireillen konsertti-DVD! Tupla-DVD sisältää paitsi kaksituntisen konsertin viime vuoden marraskuulta, myös suppléments-levyn, jolla on Mireillen haastattelun lisäksi kuvaa mm. konsertin harjoituksista ja uusimman CD:n äänityksestä sekä julkkisten ja fanien kommentteja.
Olin jo vähällä jättää gradun sikseen, mutta pidin kuitenkin pintani: asetin DVD:n näkyvälle paikalle tietokoneen viereen ja ilmoitin suureen ääneen, että siihen ei kosketa ennen kuin gradua on koossa pari sivua lisää. Näin dialogiosio syntyi vajaassa tunnissa...! Korjattavaa siinä epäilemättä on, mutta siitä viis. Pääasia, että sain pysyttyä päätöksessäni.
Sen jälkeen sallinkin itselleni katselunautinnon hyvällä omallatunnolla. En nyt lähde kommentoimaan konserttia tässä sen tarkemmin, sillä se vaatisi jo melkein oman bloginsa... Todettakoon vain, että se oli yhä yhtä huiman upea kuin livenä vuosi sitten (kävin silloin Olympiassa kolmena peräkkäisenä iltana), ja lisäksi oli hauskaa bongata itseni toiselta riviltä lähes suoraan kameran edestä kerta toisensa jälkeen. Palasin useamman kerran kohtaan, jossa Mireille konsertin loppupuolella katsoo suoraan minuun ja sanoo selvällä suomella "kiitos kiitos!" ja perään vielä varmuuden vuoksi "tusen tack". Sarjassamme unohtumattomia kokemuksia, tämä oli parhaasta päästä!
Tänään oli ensimmäinen työpäiväni salolaisessa kirjakaupassa. Kaikki sujui juuri niin hyvin kuin ensimmäiseltä työpäivältä voi odottaa: valtavasti opeteltavia asioita, hämmennystä ja säätämistä, mutta myös uutuudenviehätystä ja onnistumisen elämyksiä. Kollegat ja asiakkaat olivat oikein ystävällisiä ja kärsivällisiä, mikä osaltaan helpotti huomattavasti työskentelyä. Kukaan ei valittanut eikä närkästynyt, vaikka en löytänyt tietokannasta asiakkaan tiedustelemaa kirjaa tai unohdin vähentää oppikirjan hinnasta 10%:n alennuksen. Jostain täytyy aina aloittaa, ja huomenna toivottavasti sujuu jo paremmin – ellen sitten yön aikana ehdi unohtaa kaikkea tänään oppimaani...!
Eilen olin erityisen ylpeä itsekuristani. Olin nimittäin päättänyt kirjoittaa gradun dialogiosuutta koko aamupäivän ja olin jo levittänyt kirjat ja muistiinpanot työpöydälleni, kun...
...postiluukusta tipahti vihdoin jo vuoden odottamani Mireillen konsertti-DVD! Tupla-DVD sisältää paitsi kaksituntisen konsertin viime vuoden marraskuulta, myös suppléments-levyn, jolla on Mireillen haastattelun lisäksi kuvaa mm. konsertin harjoituksista ja uusimman CD:n äänityksestä sekä julkkisten ja fanien kommentteja.
Olin jo vähällä jättää gradun sikseen, mutta pidin kuitenkin pintani: asetin DVD:n näkyvälle paikalle tietokoneen viereen ja ilmoitin suureen ääneen, että siihen ei kosketa ennen kuin gradua on koossa pari sivua lisää. Näin dialogiosio syntyi vajaassa tunnissa...! Korjattavaa siinä epäilemättä on, mutta siitä viis. Pääasia, että sain pysyttyä päätöksessäni.
Sen jälkeen sallinkin itselleni katselunautinnon hyvällä omallatunnolla. En nyt lähde kommentoimaan konserttia tässä sen tarkemmin, sillä se vaatisi jo melkein oman bloginsa... Todettakoon vain, että se oli yhä yhtä huiman upea kuin livenä vuosi sitten (kävin silloin Olympiassa kolmena peräkkäisenä iltana), ja lisäksi oli hauskaa bongata itseni toiselta riviltä lähes suoraan kameran edestä kerta toisensa jälkeen. Palasin useamman kerran kohtaan, jossa Mireille konsertin loppupuolella katsoo suoraan minuun ja sanoo selvällä suomella "kiitos kiitos!" ja perään vielä varmuuden vuoksi "tusen tack". Sarjassamme unohtumattomia kokemuksia, tämä oli parhaasta päästä!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti