Koska arkipäiväpostaukseni koetaan kiinnostaviksi, mikä olisikaan siinä kategoriassa parempi kuin kuvitettu postaus yhdestä perusarkipäivästäni? Pääsette yksinoikeudella seuraamaan minua eilisen päivän aikana, toki ainoastaan niiltä osin, jotka soveltuvat kuvattaviksi ja julkaistaviksi.
Eilen oli lenkkiaamu, joten lähdin liikkeelle jo anivarhain (tai ennen sianpieremää, kuten berliiniläisellä ystävälläni on hurmaavasti tapana sanoa). Lähdin kotoa klo 6.40, ajoin leipomon kautta töihin, tulin tuomaan eväät jääkaappiin ja laittamaan työhuoneeni ilmastoinnin valmiiksi päälle ja lähdin lenkille tasan klo 7. Aurinko oli vielä melko matalalla, mutta lämpötila jo +25°C.
Näkymiä lenkkireittini varrelta:
Ei ihan helpolla uskoisi, että ollaan yhdellä Etelä-Ranskan suurimmista teollisuus- ja yritysalueista! Tältä lenkkipolkuni näytti jälkeenpäin kartalla:
Kun kuvan klikkaa suuremmaksi, näkyy yritysalueen raja selvästi. Me olemme onneksi aivan sen laidalla ja heti kadun toisesta päästä aukeaa kukkula, jolla risteilevät polut näkyvät hyvin kuvassa. Valinnanvaraa riittää, jotta samaa reittiä ei tarvitse kulkea joka kerta!
Lenkin jälkeen painelin kiireesti suihkuun ja sitten levitin maalausateljeeni työpöydälleni. Päivän kasvoni ovat tässä pussukassa:
Karut ennen- ja jälkeen-kuvat:
Ai että oli huikeaa meikata ilmastoidussa byroossa ilman, että kaikki valuu saman tien noroina kasvoilta!
Kun olin saanut kauneustuotteeni siivottua näkyviltä ja työkaverit olivat suorittaneet joka-aamuisen poskisuudelmakierroksen, oli lopultakin aamiaisen aika:
Suklaa-vaniljakreemileivonnainen todennäköisesti hävitti parissa minuutissa koko lenkistä saadun hyödyn, mutta en minä nyt paahtoleipääkään pysty töissä laittamaan.
Koska aamupäivä oli melko hiljainen, minulla oli aikaa opiskella itsekseni Excelin saloja.
Ennen kuin tulin tänne töihin, en ollut käyttänyt Exceliä juuri ollenkaan. Nykyisin töihini kuuluu lähinnä valmiiksi luotujen taulukoiden täyttämistä ja muokkaamista, minkä hallitsenkin, mutta halusin opetella hieman vaativampia tehtäviä siltä varalta, että joskus joutuisin sellaisia tekemään ja jotta en silloin olisi comme une poule devant un couteau, kuin kana veitsen edessä, eli aivan osaamaton.
Lounaaksi minulla oli poikkeuksellisesti kaupan valmissalaatti eikä itse tehty. Ehdin tosin syödä lohi-kurkku-pastasalaatistani leijonanosan ennen kuin muistin ottaa kuvan:
Tällainen on normaali työpaikkalounaani: salaatti, Krisprolls-korppu tai pari, maustamaton rahka, hedelmä (tässä tapauksessa litteä persikka, uusi suosikkini, sekä luumu) ja tölkki Perrieriä.
Iltapäivä kuluikin sitten työn touhussa kääntäessäni erästä dokumenttia englanniksi. Dokumentti alkoi isoilla punaisilla kirjaimilla STRICTLY CONFIDENTIAL, joten siitä ei tietenkään ole kuvaa, mutta tällaiselta työympäristöni näyttää noin muuten, esim. juuri tällä hetkellä:
Työrupeaman katkaisi hetkeksi hedelmälähetti. Kollegani mies on työttömäksi jäätyään hiljattain ryhtynyt toimittamaan viikottaisia vihannes- ja hedelmätilauksia. Toisin sanoen hän kokoaa joka viikko vaihtuvan muutaman kilon kassillisen vihanneksia ja/tai hedelmiä ja toimittaa viikon annoksen tilauksesta perille. Kaikki tuotteet ovat luomua ja tulevat lähiseudulta, korkeintaan parinkymmenen kilometrin säteeltä Aixista.
Tämän viikon hedelmäkassissa oli vesimelonia, tavallista melonia, luumuja ja nektariineja:
Lähdin töistä n. klo 18.45 ja jouduin vielä käymään läheisessä Carrefour-hypermarket-ostoskeskuksessa hakemassa kenkäni, joiden korkolaput piti uusia.
Käväisin kaupan puolella ostamassa illalliseksi E:lle grillatun kanankoiven ja itselleni sushia ja pääsin sitten lopultakin kotiin. Iltaisin olen työpäivän jäljiltä ja kuumuuden takia niin väsynyt, etten saa aikaiseksi kuin aivan välttämättömimmän: ruokaa pöytään, tiskit tiskattua ellen onnistu nakittamaan hommaa E:lle ja seuraavan päivän vaatteet ja tavarat valmiiksi. Sekin on useimmiten kinkkistä puuhaa. Minkä näistä nyt valitsisi?
Täksi päiväksi ylleni valikoitui lopulta musta valkopilkullinen mekko, joka näyttää henkarilla tältä...
... ja tänään ylläni tältä:
Vielä oli siirrettävä omaisuuteni eilisestä käsilaukusta tämänpäiväiseen...
... ja päivä oli pulkassa, aika mennä kylpyhuoneen kautta sänkyyn ja toivoa, että tänä yönä olisi edes vähän vähemmän kuuma. Ei varsinaisesti ollut, mutta en sentään heräillyt pitkin yötä.
Näkymiä lenkkireittini varrelta:
Ei ihan helpolla uskoisi, että ollaan yhdellä Etelä-Ranskan suurimmista teollisuus- ja yritysalueista! Tältä lenkkipolkuni näytti jälkeenpäin kartalla:
Kun kuvan klikkaa suuremmaksi, näkyy yritysalueen raja selvästi. Me olemme onneksi aivan sen laidalla ja heti kadun toisesta päästä aukeaa kukkula, jolla risteilevät polut näkyvät hyvin kuvassa. Valinnanvaraa riittää, jotta samaa reittiä ei tarvitse kulkea joka kerta!
Lenkin jälkeen painelin kiireesti suihkuun ja sitten levitin maalausateljeeni työpöydälleni. Päivän kasvoni ovat tässä pussukassa:
Karut ennen- ja jälkeen-kuvat:
Ai että oli huikeaa meikata ilmastoidussa byroossa ilman, että kaikki valuu saman tien noroina kasvoilta!
Kun olin saanut kauneustuotteeni siivottua näkyviltä ja työkaverit olivat suorittaneet joka-aamuisen poskisuudelmakierroksen, oli lopultakin aamiaisen aika:
Suklaa-vaniljakreemileivonnainen todennäköisesti hävitti parissa minuutissa koko lenkistä saadun hyödyn, mutta en minä nyt paahtoleipääkään pysty töissä laittamaan.
Koska aamupäivä oli melko hiljainen, minulla oli aikaa opiskella itsekseni Excelin saloja.
Ennen kuin tulin tänne töihin, en ollut käyttänyt Exceliä juuri ollenkaan. Nykyisin töihini kuuluu lähinnä valmiiksi luotujen taulukoiden täyttämistä ja muokkaamista, minkä hallitsenkin, mutta halusin opetella hieman vaativampia tehtäviä siltä varalta, että joskus joutuisin sellaisia tekemään ja jotta en silloin olisi comme une poule devant un couteau, kuin kana veitsen edessä, eli aivan osaamaton.
Lounaaksi minulla oli poikkeuksellisesti kaupan valmissalaatti eikä itse tehty. Ehdin tosin syödä lohi-kurkku-pastasalaatistani leijonanosan ennen kuin muistin ottaa kuvan:
Tällainen on normaali työpaikkalounaani: salaatti, Krisprolls-korppu tai pari, maustamaton rahka, hedelmä (tässä tapauksessa litteä persikka, uusi suosikkini, sekä luumu) ja tölkki Perrieriä.
Iltapäivä kuluikin sitten työn touhussa kääntäessäni erästä dokumenttia englanniksi. Dokumentti alkoi isoilla punaisilla kirjaimilla STRICTLY CONFIDENTIAL, joten siitä ei tietenkään ole kuvaa, mutta tällaiselta työympäristöni näyttää noin muuten, esim. juuri tällä hetkellä:
Työrupeaman katkaisi hetkeksi hedelmälähetti. Kollegani mies on työttömäksi jäätyään hiljattain ryhtynyt toimittamaan viikottaisia vihannes- ja hedelmätilauksia. Toisin sanoen hän kokoaa joka viikko vaihtuvan muutaman kilon kassillisen vihanneksia ja/tai hedelmiä ja toimittaa viikon annoksen tilauksesta perille. Kaikki tuotteet ovat luomua ja tulevat lähiseudulta, korkeintaan parinkymmenen kilometrin säteeltä Aixista.
Tämän viikon hedelmäkassissa oli vesimelonia, tavallista melonia, luumuja ja nektariineja:
Lähdin töistä n. klo 18.45 ja jouduin vielä käymään läheisessä Carrefour-hypermarket-ostoskeskuksessa hakemassa kenkäni, joiden korkolaput piti uusia.
Käväisin kaupan puolella ostamassa illalliseksi E:lle grillatun kanankoiven ja itselleni sushia ja pääsin sitten lopultakin kotiin. Iltaisin olen työpäivän jäljiltä ja kuumuuden takia niin väsynyt, etten saa aikaiseksi kuin aivan välttämättömimmän: ruokaa pöytään, tiskit tiskattua ellen onnistu nakittamaan hommaa E:lle ja seuraavan päivän vaatteet ja tavarat valmiiksi. Sekin on useimmiten kinkkistä puuhaa. Minkä näistä nyt valitsisi?
Täksi päiväksi ylleni valikoitui lopulta musta valkopilkullinen mekko, joka näyttää henkarilla tältä...
... ja tänään ylläni tältä:
Vielä oli siirrettävä omaisuuteni eilisestä käsilaukusta tämänpäiväiseen...
... ja päivä oli pulkassa, aika mennä kylpyhuoneen kautta sänkyyn ja toivoa, että tänä yönä olisi edes vähän vähemmän kuuma. Ei varsinaisesti ollut, mutta en sentään heräillyt pitkin yötä.
5 kommenttia:
Kylpäs oli pitkä päivä vaan paljon ehditkin! Joskus pitää itteään hemmotella herkuilla kun muuten syömiset on superterveellisiä. Mä tietenkin heti bongasin sun työpäydällä fifinvärisen reikäkoneen :)
Onpas mukavaa, kun päivität blogiasi ahkerasti :) On kiintoisaa lukea postauksiasi sieltä Ranskan suunnalta! Hyvää kesän jatkoa ja toivottavasti helteet hieman hellittävät. Heli
Mekko on jotenkin rätin näköinen henkarissa, mutta nätti päällä. Kyllä sulla piisaa puhtia kuntoiluun, peukut varhaisille lenkeille. Sanotaanhan, että early bird catches the best worm. No, makoisan pullan kuitenkin.
Kiva postaus. Houkuttelevia lenkkireittejä, mutta uskaltaako noilla poluilla lenkkeillä yksinään. Ettei tarvitse pelätä säikyttelijöitä tai jotain vielä pahempaa?
Voisitkin joskus kirjoittaa noista ranskalaisista sanonnoista kun olet kieli-ihminen. Ne kuulostavat niin hauskoilta. Toivottavasti helteet hellittävät.
mari
Minäkin mietin samaa kuin Mari, että kuinka uskaltaa yksin lenkkeillä hiljaisilla poluilla siellä! Mutta kaunis on alue ja ajatella, että ihan teollisuusalueen vieressä. Mukava päivä ollut Sinulla ja työpaikka tuntuu kivalta paikalta tehdä töitä. Itse en kyllä aamulla ennen töitä jaksa nousta lenkkeilemään, illalla sitten vasta, mutta ilmasto siellä onkin erilainen ja kesällä varmasti mukavampi kuntoilla aamulla, kun on viileämpää. Työpäivät myös tuntuvat pitkiltä, kun pääsette niin myöhään kotiin. Kuinkahan lapsiperheet järjestävät asiansa, jos molemmat vanhemmat ovat töissä, vai onko edelleen yleistä siellä, että äidit ovat sitten kotona hoitamassa lapsia ja huushollia?
Mukavaa työviikkoa ja kuntoiluhetkiä!
-Sirpa-
Lähetä kommentti