keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Rantaleijonatar

Kun nyt rupesin muutoksistani puhumaan, eräs aivan uusi suosikkiajanvietteeni viikonloppuisin on – yllätys yllätys – rannalla loikoilu ja ennen kaikkea meressä uiminen!

Ehdin asua 12 vuotta täällä parinkymmenen kilometrin päässä Välimereltä käymättä kertaakaan rannalla. En koskaan, en yhtä ainutta kertaa. Se kuulosti kummalliselta sekä täkäläisten että suomalaisten mielestä. Vähän kuin turisti, joka ei näkisi Pariisin-matkallaan ollenkaan Eiffel-tornia. 

Minua ei kiinnostanut maata grillaamassa itseäni auringossa. Meressä uimista kaipasin, mutta koska en kumminkaan asu rannikolla, olisi ollut mahdotonta pistäytyä pelkästään uimassa ja lähteä saman tien takaisin kotiin. Katselin kaivaten Instagramissa tuttujen ja tuntemattomien ranta- ja merikuvia ja olin silti vakaasti sitä mieltä, että sellainen ei ole minua varten. Kunnes tuli toukokuun toinen pitkä viikonloppu ja lähdin Nizzaan suomalaisystäväni kanssa.

Aixissa meri-ikävän selättää nopeasti, koska merelle on täältä matkaa, mutta Nizzassa meri on omniprésente, kaikkialla läsnä. Alkaen lentokentästä, joka on rakennettu meren päälle. Meidän Airbnb-asunnostamme ei ollut merinäköalaa, mutta ei tarvinnut mennä kuin yhden kadun yli ja siinä se komeili, siniharmaana, kimmeltävänä, suunnattoman houkuttelevana. Enhän minä voinut vastustaa. Edellisen kerran olin ollut rannalla vuonna 2002 Karibialla, ja nyt neljän päivän viikonloppulomasta kaksi päivää kuluivat rannalla. Toukokuinen meri oli minusta juuri sopiva, mutta kaikkien muiden mielestä liian kylmä, sillä tungosta aaltoihin ei ollut. 



Koska ystäväni Erja ja minä matkustamme tyylillä (kuten aiemmin BerliinissäPariisissa ja Roomassa), meillä oli totta kai rannallakin eväänä samppanjapullo:


Nizzan jälkeen aloin kaivata entistä enemmän rannalla loikomista, meren ja aurinkovoiteen tuoksua, kuivunutta suolavettä ihollani ja hiuksissani. Pari viikkoa myöhemmin rohkaisin mieleni ja lähdin ensimmäistä kertaa hiekkarannalle Bandoliin, n. 70 km Aixista Touloniin päin. Bandolista tulikin saman tien uusi lempipaikkani, sillä rannan välittömässä läheisyydessä on kaksi isoa parkkialuetta ja moottoritie vie Aixista perille saakka.



Ensimmäiset rantakokeiluni tein yksityisrannoilla. Yksityisranta, plage privée, ei tarkoita mitään tavallisilta kuolevaisilta eristettyä salaista rantaviivanpätkää, vaan rantaravintolan yhteydessä olevaa pientä aluetta, jolta saa vuokrata päivätaksalla aurinkotuoleja ja päivänvarjoja. Niin pitkälle en sentään rantainnostuksessani mene, että makailisin pelkän pyyhkeen päällä hiekassa. Yksityisranta-alueelle voi myös kätevästi tilata rantaravintolan antimia, kuten nyt vaikka kylmää roséviiniä:


Totesin kuitenkin, että jatkuva sunnuntaipäivien viettäminen Bandolissa yksityisrannalla tulee pitemmän päälle kohtuuttoman kalliiksi, jos laskee aurinkotuolin ja -varjon, parkkimaksun, moottoritietullit mennen tullen ja polttoainekustannukset. Jotta lupaavasti alkanut uusi harrastukseni ei lopahtaisi, marssin Ikeaan ja hankin sieltä oman aurinkopedin ja varjon suunnilleen samalla hinnalla kuin yhden päivän varustevuokra Bandolissa. 



Aiemmin inhosin syvästi kaikenlaista rusketusta, mutta nyt en pane lainkaan pahakseni, vaikka sääreni ja käsivarteni ovatkin saaneet hennon päivetyksen. Lisään vähintään puolen tunnin välein kunnon kerroksen SPF 50+ -aurinkovoidetta ja ennen kaikkea pidän kasvoni ja décolleténi aina varjossa. Tähän tapaan (olen varmasti päästäni sekaisin julkaistessani allaolevan kuvan itsestäni uimapuvussa, mutta älkää pelästykö):


    

5 kommenttia:

Calendula kirjoitti...

Oikein hyvä uimapukukuva! Ei yhtään tarvitse häpeillä :)

Calendula kirjoitti...

Ja sit jatkuu, kun en kerralla saa kaikkea selätettyä. Nizzassa ollessa kyllä huomasi, että sinne rannalle kaipasi aina säännöllisin väliajoin. Ja nimenomaan omien ehtojen mukaan. Ei hiekkaa minullekaan, kiitos. Meidän lähellä oli ihania kalliorantoja.

Susu kirjoitti...

Voi Kääk Fifi! Mä muistan aina miten tunsin itteni joksikin siltojen alla asuvaksi irtolaiseksi sun "maidonvalkean ihosi" rinnalla. Ja syynä oli vaan se et vietän aikaa ulkosalla meren äärellä - en ikinä aurinkotuolissa... Kiva et oot löytäny meren ja auringon ja kade oon tost sun uudesta kropastasi!

CurryKaneli kirjoitti...

Oi, oi. Olisi niin ihanaa loikoilla pienessä varjossa lämpimässä lukien joatain hyvää kirjaa ja välillä pulahtaa vilvoittavaan mereen. Meillä on mökki täällä Suomessa merenrannalla, mutta tältä kesältä on jäänyt auringosta ja merestä nauttiminen todella vähälle näiden ihanien säiden vuoksi.
Ei siinä uimapukukuvassa mitään vikaa ole, kiva kuva ja oikein kiva uimapuku.

Raitalammas kirjoitti...

Kiva postaus! Näitä on ilo lukea.