maanantai 12. maaliskuuta 2012

Perästä kuuluu

Merdemaa alias Ranska on siitä(kin) kiva asuinpaikka, että se opettaa omatoimiseksi ja aktiiviseksi, mikäli haluaa asioidensa hoituvan. Ikinä ei voi ajatella, että jokin etenee itsestään omaa tahtiaan ja järjestyy lopulta, vaan kaiken perään pitää itse huudella, kysellä ja tiedustella ja välillä näyttää vähän hampaitakin. 

Laskin, että minulla on tällä hetkellä vaiheessa neljä eri prosessia, joissa minun pitäisi olla saamapuolella:

1. Air France-KLM:n uusi kanta-asiakaskortti. Pääsin joulukuun lopulla tasoa ylemmäs Flying Blue -kantisohjelmassa, mistä hyvästä minun pitäisi saada uusi kortti. Normaalisti uuden kortin saamiseen menee 3-4 viikkoa, mutta minä en ole vielä kolmessa kuukaudessa saanut omaani. Olen kysellyt kortin perään meilitse, puhelimitse ja Twitterissä neljästi, mutta toistaiseksi tuloksetta. Se on kyllä luvattu lähettää, ja asiakastiedoissani kuulemma jopa näkyy lähetys, mutta eipä vain ole täällä päin näkynyt. Ehkä ne odottavat, että putoan takaisin entiselle tasolle eikä uutta korttia tarvitse lainkaan lähettää?

 (kuva)

2. Sairausvakuutuskorvaukset. Näistä on ollut blogissa juttua kyllästymiseen asti. Viimeksi sain kehotuksen odottaa kärsivällisesti, että asia käsitellään. Odottelen siis uutta pyyntöä kopioida heille passi / virkatodistus / veroilmoitus / kesän 2005 tilinauha / lähikaupan kanta-asiakaskortti tai mitä ne nyt ikinä keksivätkään seuraavaksi pyytää. Lopputuloksena on kuitenkin satavarmasti kirje tyyliin "emme me korvaa mitään, koska ette käynyt terveyskeskuksessa, teillä ei ollut Suomeen viisumia, Suomi ei ole EU-maa, meillä ei ole kopiota matkalipuistanne ja passikuvanne ei muistuta teitä yhtään".

3. Puuttuvat KLM:n lentopisteet. Viimeksi lentäessäni Suomeen helmikuussa ostin lentokoneesta hetken mielijohteesta korvakorut ja kaulakorun, joiden ostosta minun olisi pitänyt saada 178 Flying Blue -pistettä. Arvatkaapa, olenko saanut? No en. Niiden perään olen kysellyt jo kerran Twitterissä ("ne lisätään kuukauden kuluessa", eipä kylläkään lisätty) ja kerran meilitse. Vastausta odotellessa...

 (kuva)

4. Kuulokkeiden takuukorjaus. Tämä on tuorein arkeani rasittava pikkujuttu. Ostin viime keväänä Stockmannin verkkokaupasta Sennheiserin antimelukuulokkeet (tai vastamelu, melunsuodatus, whatever), siis sellaiset, joiden johdossa roikkuu paristolla toimiva pötkylä, joka suodattaa esim. lentokoneessa moottorien jylinän niin, ettei iPodia tarvitse kuunnella täydellä volyymilla. Antimelupötkylä on nyt lakannut toimimasta niin, että ääni kyllä kuuluu kuulokkeista, mutta melua se ei enää suodata. Koska kansainvälinen takuu on kaksi vuotta, kävin äskettäin kysymässä neuvoa Stockalta. Myyjä neuvoi viemään kuulokkeet korjattavaksi mihin tahansa Sennheiseria myyvään liikkeeseen Ranskassa, koska muuten kuulokkeeni jäisivät korjauksen jälkeen jemmaan Stockalle siihen asti, kunnes seuraavalla Suomen matkallani hakisin ne sieltä. Menin siis Fnacille, jossa myyjä kyllä oli erittäin avulias, mutta ei osannut yhtään kertoa, miten takuuasiassa pitäisi toimia. Sain käteeni Sennheiserin nettisivuilta kopioidun sähköpostiosoitteen, saman, jonka olin jo itsekin sieltä etukäteen löytänyt. Kirjoitin sinne tänä aamuna ja sain yllättävän nopeasti vastauksen; tosin minun täytyy itse lähettää kuulokkeeni heille korjattavaksi omalla kustannuksellani sen sijaan, että myyvä liike olisi sen tehnyt, mutta eihän minulla tässä muutakaan tekemistä ole kuin juosta postissa ja sitä ennen paperikaupassa sopivaa lähetyspakkausta etsimässä. Tietty korjauksen ajaksi minun täytyy ostaa uudet halvat väliaikaiskuulokkeet, jotta voin kuunnella iPodia myös alkuperäisten kuulokkeiden palautusta odotellessani.   

 (kuva)

Täällä ei siis kannata ajatella, että "henkilö / viranomainen X käski lähettämään paperin osoitteeseen Y, lähetän sen ja odotan, että he tekevät asialle jotain." Eivät tee. He joko hävittävät paperin, unohtavat asian, arkistoivat sen kertomatta siitä koskaan kenellekään tai keksivät, ettei mainittu paperi riitäkään, vaan sen lisäksi tarvitaan ainakin kolme muuta paperia ennen kuin kukaan viitsii edes avata alkuperäistä kirjekuorta. Kaikkea kannattaa vahtia itse, säilyttää kaikki mahdolliset kuitit ja todisteet ja niiden kopiot, ottaa vähintään kuukausittain yhteyttä asiaa hoitavaan tahoon ja kysellä, missäs vaiheessa siellä ollaan menossa. Toki voi myös olla liikkeellä hällä väliä -mentaliteetilla ja todeta, että enpäs saanutkaan luvattuja lentopisteitä, aivan sama, antaa olla. Periaatteen ihminen, kuten minä, kuitenkin pitää kynsin ja hampain kiinni oikeuksistaan ja perii 178 lentopistettään vaikka vuoden sitkeällä väsytystaistelulla. Kun ne kuuluvat minulle!     
         

6 kommenttia:

Madame Kissankulma kirjoitti...

Tämä kaikki on niin totta, että ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Kokemusta on mm. kouluista sekä kännykkäliittymistä sekä niin monesta muusta paikasta että huh hengästyttää jo ajatellakin. Uskoisikohan ranskalaiset jos kertoisin kuinka olen saanut lääkärimaksuista rahat tilille parissa viikossa ilman ainuttakaan kuittia ja tekemällä matkavakuutusvahinkoilmoituksen netissä? Kyllä me suomalaiset ainakin jossain ollaan aivan erinomaisia!

fifin maman kirjoitti...

Olen samaa mieltä Kissankulman rouvan kanssa, meillä Suomessa kaikki hoituu, mutta Merdemaa on merdemaa.

Minä niin ihailen kykyäsi kuvailla ja kuvittaa sanallisesti ketuttavatkin tilanteet!

Good luck ja kärsivällisyyttä odotteluun!

Toisaalta muistui mieleen eräs seikka, josta en ole 22 vuoteen kuullut mitään. Veljesi ei pienenä osannut sanoa R:ää ja neuvolantäti lupasi lähettää puheterapeutille tietoa, että puheopetusta pojalle ja että terapeutti ottaa yhteyttä. Ei ole koskaan ottanut, mutta Antti oppi ärrän ihan itse.

Viansanoja kirjoitti...

Mua ihan säälittää Ranska, kun sitä Merdemaaksi haukutaan, ei olisi kovin kaunista kai Suomestakaan kuulla puhuttavan samalla etuliitteellä suomen kielellä?

Vaikka ehkä se on joku perheen sisäinen vitsi, jota minä en vaan blogin lukijana ymmärrä, anteeksi jos häiritsen.

Enkä mitenkään ole kieltämässä, etteikö Ranskalla olisi oikkunsa, mutta hei siksihän me sitä rakastetaan ;).

Fifi kirjoitti...

Madame Kissankulma,
Eivät taatusti uskoisi, tai sitten ihmettelisivät kädet levällään ja silmät seljällään. Suomessa tosiaan jotkin asiat pelittävät huomattavasti helpommin, mutta on sielläkin omat ongelmansa. Kuten kaikkialla muuallakin, tietysti.

Maman,
Yleensä joo Suomessa hoituu, mutta muistatko, kun menetin käsilaukkuni Pariisissa ja vakuutusyhtiö keksi, ettei korvata, kun olin siellä töissä enkä lomalla? Osaa ne Suomessakin kettuilla, kun sille päälle sattuvat. :)

Viansanoja,
Suinkaan et häiritse. Merdemaa on tosiaan alkujaan äidin keksimä, muistaakseni reaktiona erään työhaastattelijan käytökseen minua kohtaan, ja sitten käytin sitä blogissa joskus, kun olin kettuuntunut johonkin täkäläiseen byrokratian kiemuraan. Mutta ilman muuta käytän sitä ehdottoman affektiivisesti, gentille moquerie siis. :) Tykkään täysillä tästä maasta (minkä tiedätkin, jos olet se, jonka uskon sinun olevan), muuten en suinkaan täällä viihtyisi enkä asuisi.

Viansanoja kirjoitti...

Joo, sitä en epäillytkään ettetkö tykkäisi, tiedän sen ja etköhän sääkin tiä mut :).

Niin kai sitä sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä.

MaaMaa kirjoitti...

Ihan oikein: vaadit oikeudet! Don't give up! :)
Flying Blue -pisteet me ollaan saatu 'kleimattua' yleensä tosi nopeasti: pisteet on kilahtanut tilille samantien. Muistaakseni saatiin aikoinamme ne ylemmän tason kortitkin ihan muutamassa viikossa sen jälkeen, kun kultatasolle päästiin. Sen jälkeen ollaan pysytty kultatasolla jo monta vuotta, joten vuotuiset kortit tulee aina tasaisesti helmi-maaliskuussa. Tälle vuodelle ollaan jo saatu uudet. Toivottavasti sun silveri tulee pian!

Muuten tuo ranskan byrokratia on kyllä tuttua ja raivostuttavaa ... mulla ei edelleenkään ole Carte Vitalea - ja samanlailla kuin sinä, niin en aio periksi antaa. Periaatteessahan mä en enää sitä edes tarvitse, kun en asu enää Ranskassa, mutta käytännössä haluan kortin itselleni kun sen mun ois pitänyt saada jo 1,5v sitten!! ... :D