Kotiin!

Joululoman jälkeen yliopistolle palatessani haikailimme luokkakavereiden kanssa takaisin lomalle, ja kaikkien puheessa toistui sama ajatus: J'ai hâte d'être en vacances d'hiver, olisipa pian hiihtoloma! Helmikuun loppu tuntui silloin toivottoman kaukaiselta.

Nyt kaivattu loma on vihdoin alkanut ja edessä on yksitoista vapaata päivää. Minä käytän koko loman hyväkseni, lähden Suomeen heti huomenna ja palaan viimeisenä iltana ennen luentojen alkua. Tosin koko huominen päivä kuluu matkustamiseen: lennän poikkeuksellisesti Amsterdamin kautta ja joudun odottamaan jatkolentoani Schipholin kentällä yli neljä tuntia. KLM:n lentojen edullisuus taisi perustua siihen, että aikataulut ovat surkeat, mutta joulunaluspäivien kokemusteni jälkeen en todellakaan valita. Mieluummin odottelen pitkän aikaa lentoa, jonka tiedän lähtevän varmuudella ja ajallaan, kuin kyttään tuntikausia tietoa siitä, lähteekö koko päivänä yksikään lentokone minnekään. Olen seurannut viime päivät tiiviisti Ranskan ja maailman uutisia siltä varalta, että yllättävä lumimyrsky / tulivuorenpurkaus / lakko / lentokentän tulipalo / avaruusolioiden invaasio estäisi kotiinlähtöni, mutta toistaiseksi ei mitään epätavallista liene näkyvissä. Marignanen kentällä tosin oli eilen perätön pommiuhkaus, mutta kenttä suljettiin onneksi vain tunniksi... 

(kuva täältä)

Ihan täysin laiskaksi en pääse heittäytymään, sillä lomankin aikana on välttämättä kirjoitettava lopputyötä erään roséviinin fiktiivisestä maahantuonnista Suomeen. Kerron varmaankin aiheesta lisää myöhemmin omassa postauksessaan, sillä nyt minun on parasta aloittaa kiireen vilkkaa pakkaaminen. Vaikea kuvitella, että Suomessa on edelleen hyisen kylmää ja valtavasti lunta – täällä on ollut tänäänkin täysi kevätpäivä, aurinkoista ja +15 lämpöastetta niin, että nahkatakki päällä tuli kuuma. Huomisiltana vähän ennen puoltayötä saattaa iskeä pahemmanlaatuinen terminen shokki...!