7 tunnustusta

Pinean tauolle siirtyneestä Kirjeitä keittiöstä -blogista löytyi minulle ihana Stylish Blogger Award:

Kiitos, Pinea! Tunnustuksen ansaitakseni lupauduin kertomaan itsestäni (jälleen) 7 asiaa. Varsin haasteellista onkin keksiä 7 kiinnostavaa asiaa sekä muistaa, mitä olen vastaavanlaisten postausten yhteydessä aiemmin maininnut. Mitään salaperäisiä suuren luokan skuuppeja on tylsähköstä peruspersoonastani turha odottaa, onneksi... vai valitettavasti?

1. Olen aina viihtynyt parhaiten omissa oloissani, ja varsinkin Ranskaan muutettuani minusta on tullut hyvinkin sauvage, "villi-ihminen". Mitä vähemmän vieraita ihmisiä näen, sen parempi, ja päivän paras hetki on se, kun kumpikin on tullut kotiin, oven kaikki kolme lukkoa laitetaan tiukasti säppiin ja ikkunaluukut suljetaan. Onneksi E. on samaa maata; en kestäisi, jos joka ilta ja viikonloppu toinen haluaisi olla jossakin riekkumassa!

2. Vaikka sitä ei ulkomuodostani uskoisikaan, on päiviä, jolloin olen liian laiska syödäkseni. Esimerkiksi tänään en ole syönyt muuta kuin kolme palaa paahtoleipää aamuseitsemältä. Minun piti keittää tuorepastaa, mutta en yksinkertaisesti viitsinyt kaivaa kattilaa esille ja kumartua avaamaan kaasupulloa. Asiaa auttaa, jos tekee päivän aikana jotain sen verran tärkeää, että ajatukset pyörivät lähes yksinomaan sen ympärillä. Tänään olen melkein koko päivän ottanut selvää suomalaisten viininkulutuksesta vuonna 2010 enkä edes ehtinyt olla nälkäinen.

3. Olen joissakin asioissa avoimesti itsekäs enkä häpeä sitä. En esimerkiksi ole vähääkään kiinnostunut ekologisuudesta, kierrätyksestä, kestävästä kehityksestä ja mitä muita niitä onkaan. En ikinä suostuisi ostamaan tuntemattomien ihmisten vanhoja vaatteita kirpputoreilta tai rajoittamaan autoiluani / lentomatkailuani / muuta mukavuuttani maailman pelastamiseksi (rahanpuutteen takia niitä toki on jatkuvasti rajoitettava, valitettavasti). En myöskään lajittele roskiani, vaan heitän surutta hehkulamput, vanhat paristot ja ruoantähteet samaan muovikassiin keittiön lattialle.  Yhteen ja samaan jätesäiliöönhän ne joka tapauksessa päätyisivät.

4. Olen useimmissa asioissa suurpiirteinen ja hällä väliä -ihminen, jopa je-m'en-foutiste eli EVVK-tyyppi. Hoidan epäkiinnostavat asiat vasta, kun on aivan pakko. Jos vaikkapa olen yksin kotona ja olohuoneesta palaa lamppu, menen mieluummin koko päiväksi makuuhuoneeseen kuin rupean etsiskelemään ehjää lamppua ja vaihtamaan sitä. Pankin kirjekuori saattaa olla viikon avaamatta, koska tiedän, ettei tiliotteessani ainakaan ole mitään positiivista uutista. Jos saan tai ostan jonkin uuden tavaran (laukun, kirjan, kosmetiikkatuotteen...), se päätyy yleensä päiväkausiksi lojumaan sohvalle tai pöydälle siksi, etten ole löytänyt sille sopivaa säilytyspaikkaa tai viitsinyt edes miettiä moista. Ihan sama, kunhan nyt jossakin on ja mieluiten näkyvillä. Älä suotta tee tänään sitä, minkä voit ylihuomennakin jättää tekemättä...Tämä siis koskee tavallisia arkipäivän asioita, joita ei aivan oikeasti ole tarvis hoitaa heti ja saman tien. Esimerkiksi opiskelutöideni deadlineja noudatan ehdottomasti, siitä en tingi, ja jos olisin töissä, hoitaisin totta kai työasiat moitteettomasti.

5. En juuri koskaan poistu kotoa ilman kirjaa. Koskaan ei tiedä, joutuuko jossain odottamaan ennalta arvaamatta: bussi / juna / lentokone on myöhässä, opettaja myöhästyy luennolta, päivän aikatauluun tulee yllättävä muutos... Kun käsilaukussa on kirja, on varautunut kaikkeen eikä koskaan tylsisty. Jos satun olemaan aivan kirjan lopussa, saatan ottaa niitä mukaan kaksi, jotta lukeminen ei taatusti lopu kesken. 

6. En pidä vieraille ihmisille soittamisesta, vaan pyrin aina hoitamaan asiat  ensisijaisesti sähköpostitse tai kirjeitse (Ranskassa kun ollaan...). Jos jonnekin on aivan pakko soittaa, mietin etukäteen, mitä minun pitää sanoa ja miten vastapuoli mahdollisesti vastaa. Tämä kielestä huolimatta, eli myös suomalaisten kesken. 

7. Minua ärsyttää suunnattomasti, jos sanomalehdessä tai virallisilla nettisivuilla (ei blogeissa, Facebookissa tms.) on kirjoitusvirheitä. Painovirheet tietysti ovat ymmärrettäviä, mutta selvät kielioppi- tai oikeinkirjoitusvirheet suututtavat. La Provence on niissä oikein kunnostautunut: harva se aamu lehdessä on vähintään kaksi virheellistä kirjoitusasua. Inhokkilistani ykkösenä on peut-être yhdysviivalla silloin, kun se ei tarkoita "ehkä" vaan "saattaa olla", ts. le temps d'attente peut être plus long que d'habitude (odotusaika saattaa olla normaalia pidempi) vs. le temps d'attente peut-être plus long... Argh. Esimerkin taisin bongata Air Francen sivuilta.

Tämä palkinto haasteineen on todennäköisesti kiertänyt blogosfäärissä jo niin kauan, että kaikki ovat vastanneet siihen. En siksi haasta ketään mukaan nimeltä mainiten, mutta suon tunnustuksen kaikille niille blogillisille lukijoille, joilla sitä ei vielä ole. Käykäähän vinkkaamassa täällä, jos ja kun osallistutte.