keskiviikko 5. elokuuta 2009

Vanha kaupunki

Kulutan vapaata iltapäivää kirjastossa odotellen E:n työpäivän päättymistä. Täällä on ilmaiseksi tarjolla kaikkea, mitä viihtymiseen tarvitaan: ilmastointi, hiljainen ja rauhallinen ympäristö, rajoittamaton Internet-yhteys ja ennen kaikkea suunnattoman paljon lukemista.
Nappasin aikani kuluksi luettavakseni Provence-hyllystä kiehtovan teoksen Aix au XIX siècle, Aix 1800-luvulla (M. & P.-J. Chabert). Siinä on paitsi vanhoja mustavalkoisia valokuvia kaupungista, myös autenttisia otteita Le Mémorial -sanomalehdestä 1840-1870-luvuilta. Vasta tällaista kirjaa selaillessaan tajuaa, kuinka vanha kaupunki Aix tosiaan on. Vuonna 1845 otetussa kuvassa näkyy täsmälleen samoja rakennuksia, joiden ohi nykyisin kuljen päivittäin. Silloisen leipomon tilalla on nyt Body Shop ja hattukaupan on korvannut lukiolaisten suosima pizzeria, mutta useimmat kadut ja rakennukset ovat yhä selkeästi tunnistettavissa. Vanhoja valokuvia katsellessa tulee jotenkin kummallinen tunne; on outoa nähdä kaupungin vilkkaasti liikennöidyn keskusaukion La Rotonden ympärillä pari autiota kujaa ja kolme hevoskärryä!
Varsinkin sanomalehtiartikkelit herättivät hilpeyttä. Toissa vuosisadan pateettiseen tyyliin kirjoitetut pikku-uutiset kertovat silloisten aixilaisten jokapäiväisestä elämästä, iloista ja onnettomuuksista. Välillä lehden tyyli ja uutisten sisältö on melkoisen karmivaa: "Eilen sunnuntaina kello kaksi tapahtui kaupungissamme hirmuinen ja valitettava vastoinkäyminen..." Miespuolinen rue d'Italien asukas (samalla kadulla E:n viraston lähellä lounastamme päivittäin!) oli tulossa ulos talostaan, kun hän kompastui ja kaatui suoraan vatsalleen. Miehen ylä- ja alaleuka osuivat toisiinsa niin kovalla voimalla, että hän puri kielensä kokonaan poikki ja menetti ikuisiksi ajoiksi puhekykynsä. Toisessa uutisessa kerrottiin perheensä murhaamisesta kuolemaan tuomitun miehen teloituksesta giljotiinilla ja kuvailtiin, kuinka teloitetun pää "putoamisensa jälkeen kimposi maasta ja vieri melkein satapäisen yleisön jalkojen juureen samalla, kun ruumiin jalat vielä liikkuivat." Nykylukijalle riittäisi vähemmänkin yksityiskohtainen kertomus... Mukana kirjassa on myös mm. lista Aixin kaupungin alueella vuoden aikana tapetuista susista (lähes 20!), kuvaus Aixin ja Marseillen välillä postivaunuissa tapahtuneesta ison poikalapsen syntymästä, uutinen karanneista ja pitkin Cours Mirabeauta laukanneista hevosista sekä useita lukijoiden kirjeitä, joissa tuohtuneina pyydetään pormestaria kieltämään teurastajia kuljettamasta ruhoja ja verellä täytettyjä ämpäreitä pitkin kaupunkia ilman minkäänlaista näkösuojaa (mihin pormestari sittemmin puuttuikin). Loistava opus! Jos kirja olisi pienempi ja kevyempi, lainaisin sen ja lukisin kotona uudelleen.

2 kommenttia:

Fifin maman kirjoitti...

Aivan mahtavaa!Historia opettaa ja avaa uusia näkökulmia. Kiitos tästä kertomuksesta!

Airelle kirjoitti...

vanha rouva, jota hoidin aikaisemmin aixissä, oli todella vihamielinen susia kohtaan ja olisi toivonut ne kaikki tapettaviksi, ei suinkaan suojeltaviksi, kuten nykyään. ehkä sen ymmärtää vähän paremmin, jos ajattelee, että hänen vanhempansa ovat olleet lapsia silloin, kun susia vielä tapettiin kaupungin alueella. tuo kaikki tuntuu meistä niin kaukaiselta.