perjantai 14. elokuuta 2009

Sammuneita toivonkipinöitä

Vaihteeksi sain taas aamun piristykseksi hylkäysmeilin. Tällä kertaa hain ranskalaisen nettikaupan suomenkielisten sivujen kääntäjäksi ja olin kovin toiveikas – jälleen turhaan. Hakemuksen liitteeksi piti lähettää käännös parin sivun mallitekstistä, joka oli uuden GPS-laitteen ja digikameran mainos. Teksti oli vaikeustasoltaan täysin normaali eikä siinä piillyt koiraa haudattuna tahi ankeriasta kiven alla, kuten täälläpäin sanotaan, mutta niin vain postilaatikossani oli aamulla lakoninen viesti: "Hakemustanne ei ole hyväksytty. Kiitos etukäteen." Kiitos mistä hyvästä? Siitä, etten hyppää torahampaat ojossa ensimmäiseen TGV:hen ja syöksy Pariisiin heittelemään mätiä kananmunia rekrytointiosaston ikkunoista sisään?
Vaikka tässä vaiheessa minun pitäisi jo olla tottunut hakemusteni hylkäämiseen, se ketuttaa silti joka kerta. Tietysti harmittaa vähemmän, mikäli hylkäys koskee sellaista työtä, jota en erityisen mielelläni olisi halunnutkaan, mutta tässä tapauksessa olen erityisen pettynyt. Mitä muuta minä muka osaisin paremmin kuin puhua ja kirjoittaa suomea ja ranskaa? Jos en kelpaa edes ns. oman alani töihin, onko minusta mihinkään muuhun kuin sähköautokuskiksi? Tässä olisi oiva tilaisuus vajota surkeuteen ja itsesääliin tyyliin "olen köyhä, läski, hyödytön ja tuleva pitkäaikaistyötön" jne jne jne. Lievähköä liioittelua unohtamatta. E. käski olla masentumatta ja E:n iäkäs ja uskonnollinen isä lupasi rukoilla erityisen aktiivisesti työnsaantini puolesta. Tuskin tässä enää muu auttaakaan kuin apu yläkerran suunnasta...
Je suis découragée. Ketuttaa. Ketuttaa. KETUTTAA.

7 kommenttia:

Fifin maman kirjoitti...

Voi kultapieni! Niin ketuttaa minuakin, mutta ei voi mitään! Tilanne on kamala, Jenna kertoi, että 'hänen kauppansa' kassaa naputtaa keväällä valmistunut maisteri ja toinen, joka viimeistelee graduaan. Onneksi on jotain töitä heilläkin.

Tiedät, että olen kuulolla herkeämättä ja väijyn kaikkea mahdollista. Ja olen tukenasi. Wufmank!

Jaana kirjoitti...

Eipä ihme, että ketuttaa. Olen itsekin etsiskellyt pikku hiljaa töitä äitiys- ja hoitovapaan jälkeen, mutta eipä täällä Pohjois-Suomessakaan päin ole kovin valoisalta näyttänyt. Ei ole juuri edes avoimia paikkoja, joihin voisi hakemuksia jättää.

Onnea toivottelen jatkossakin töiden etsintään. Sitä tuntuu näinä aikoina tarvitsevan - pelkkä ammattitaito ja koulutus kun ei näytä riittävän.

Stazzy kirjoitti...

Oi hitsi, se oli just SE ilmoitus, johon olisin ajatellut sinun sopivan erinomaisesti. *Iso hali*

Tiedän miltä tuntuu saada hylkäys toisensa jälkeen, mutta kyllä se vielä jonkin kiven takaa löytyy se oikea homma. Positiivisuus on kauhean kamalan vaikeaa kun siitä ei tunnu olevan mitään hyötyä, mutta kannattaa silti. Ehkä joku taho universumissa huomaa, kun oikein yrität lähettää itsestäsi hyviä ja positiivisia aaltoja.

M'man kirjoitti...

Ajatuksia suunnaltani. ( sans trop m'étaler sur le sujet, je compatie ( oikeinkirjoitus, jaiks!), koska tuttu juttu. :(


Paljon tsemppia ja kuten Stazzykin tuossa ylla, positiivista mielta !

Airelle kirjoitti...

ymmärrän täysin; arvaa kuinka monta kertaa tunnettu juttu tälläkin suunnalla. kai niitä hyviä suomen puhujia on sitten ranskassakin sen verran, että aina löytyy joku muukin. mutta toivotaan, että toinen samanlainen - tai sitten jokin muu - paikka tulee vastaan ja että sillä kertaa onnaa.
työn haku vaatii sisua ja pitkäjänteisyyttä. muuta neuvoa en osaa sanoa, kuin etsiä aina vaan uutta.
courage et bisous

Fifi kirjoitti...

Karhu: Kiitos! <3 Kakkutaikina tekisi aina välillä hyvää...!

Jaana: Kiitos, onnea ja tsemppiä samoin sinne! Kiva kuulla sinusta!

Stazzy: Juuri se sama ilmoitus. Minä kun olin jo suunnitellut tarjoavani sulle drinkin kiitokseksi seuraavan kerran, kun tulet Aixiin. :( Hali samoin sinne, ja pysytään positiivisina! (Ainakin yritetään.)

M'man: Kiitos! :)

Airelle: Kiitos! :) Gros bisous à toi aussi.

manana kirjoitti...

Voihan harmi! No sinä et onneksi kerinny menettää mitään, he sen sijaan...todella hyvän työntekijän :)