Kevyt työ, kevyet huvit

Selvisin pienestä ennakkopaniikista huolimatta kunnialla eilisestä ensimmäisestä työpäivästäni. Sähköauton ajaminen oli täsmälleen samanlaista kuin neljänä edellisenäkin vuonna, eivätkä reititkään ole vuoden aikana muuttuneet. Tylsistyin heti ensimmäisen aamupäivän aikana, mutta ei auta valittaa! Sentään olen töissä. Tosin heinäkuun ajan töitä on vain 15 tuntia viikossa eli käytännössä maanantaisin ja lauantaisin sekä satunnaisesti keskiviikkoisin, ja vasta elokuussa alkavat kokonaiset työviikot. Tänä vuonna minua ei onnistanut: olen yhtä viikkoa lukuun ottamatta kaikki lauantait työssä, ja koska E. on viikolla töissä melko myöhään, näemme käytännössä toisiamme kunnolla vain sunnuntaisin.

Heinäkuussa minun kannattaa siis hyödyntää vapaapäiväni ja tehdä kaikkea sellaista, mihin ei normaalilla työviikolla ole aikaa. Tänään olen kuljeskellut ympäri Aixia ottamassa valokuvia erikoisista ja vähemmän tunnetuista paikoista, joita esittelevän kirjan Aix insolite et secrète ostin ennen lomaa Granet-museon myymälästä, ja huomenna suunnittelin meneväni matkailutoimiston järjestämälle opastetulle kierrokselle Aixin lukuisiin aatelisten kaupunkipalatseihin, joihin ei normaalisti pääse käymään. Pistäydyin tänä iltapäivänä myös komean kaupungintalon uumenissa Provencen säätysalissa (Salle des Etats de Provence), jossa on esillä upea kokoelma muotokuvia historiallisista aixilaista merkkihenkilöistä. Hiiviskelin yksikseni valtavassa, prameassa salissa ja mietin, olenko ehkä mahdollisesti ensimmäinen suomalainen, joka on kyseisen hankalahkosti löydettävän paikan keksinyt. Itse en ollut siitä kuullutkaan ennen em. kirjan lukemista.

Jos ennätän huomenna hôtels particuliers -kierrokselle ja saan kunnollisia kuvia, julkaisen kaikki yhtä aikaa blogissa myöhemmin tällä viikolla. Tämän postauksen lopetan muutamaan otokseen Alpeilta:

Minä mielipuuhassani lukemassa hotellin takapihalla:

Maisemia ja lampaita piknikretkellämme Molines en Champsaurissa:

Alpeilla käydessämme lounastamme aina Corpsin kylässä Isèren departementin puolella Hôtel de la Postessa, joka muistuttaa sisältä 1900-luvun alun majataloa ja on ulkoa ärsyttävän pastellisävyinen:

Corpsista jatkamme 1800 m korkeuteen vuorelle, missä Neitsyt Maria ilmestyi kahdelle lapselle syyskuussa 1846. Paikalla on kirkko, kappeleita, tapahtumasta kertovia patsaita sekä lähde, joka aukesi tyhjästä Marian ilmestymispaikalle eikä ole koskaan sen jälkeen ehtynyt. Me viemme aina lähteen vettä mukanamme Aixiin, ja se maistuu aina yhtä raikkaalta oltuaan jopa kaksi vuotta pullossa huoneenlämmössä:

Marian patsas oli kukitettu runsaalti:

Valkoiset täplät vastapäisen vuoren seinämällä ovat lampaita, jotka tuona päivänä olivat meidän laillamme "pilvessä":

Evästauolla La Saulcen tietullin parkkipaikalla ennen moottoritielle ajamista ja kotimatkaa:

Vähän ennen Aixia sijaitsee Mirabeaun kylä, jonka lähellä on vanhan, Durance-joen yli johtavan sillan jäänteet. Silta on rakennettu uudelleen lukuisia kertoja ja nykyisin modernisoitu, mutta entisestä sillasta on yhä jäljellä päädyt:

Sillan vieressä on liikenneympyrä, jossa yhtyvät neljä departementtia: Bouches-du-Rhône, Var, Vaucluse ja Alpes de Haute Provence (ent. Basses-Alpes). Liikenneympyrän keskellä olevat patsaat katsovat kukin oman departementtinsa suuntaan: