Tunnelmakuvia meren ääreltä

Keskiviikoksi aiottu mökkireportaasini viivästyi pahan kerran, koska ennakkosuunnitelmista poiketen jäinkin mummon kanssa mökille keskiviikkoiltapäivään asti ja olin lisäksi jättänyt Saloon piuhan, jolla valokuvat siirretään kamerasta tietokoneelle. Pääsin näin ollen kuvansiirtopuuhiin vasta tänään.

Ennen mökkiaihetta julkistan kuitenkin tämän hetken suurimman ilonaiheeni, joka tuskin on yllätys ainakaan Facebook-statukseeni tutustuneille.

Ruokaostoksilla ollessani oli kotiin kiikutettu neljä kirjekuorta Saksanmaalta saakka. Arvatkaapa, mitä ne sisälsivät!?

Neljä konserttilippua ensi vuoden huhtikuussa käynnistyvälle Mireillen Saksan ja Itävallan kiertueelle! Kiertuepäivämäärät ja -paikkakunnat julkistettiin juuri ennen mökille lähtöäni, ja faneille suunnattu ennakkolipunmyynti alkoi tiistaiaamuna ollessani vielä saaressa kaukana netin ulottumattomissa. Kaksi viimeistä mökkeilypäivää olivat tästä syystä melkoista tuskaa ja kärsimättömyyttä, ja heti keskiviikkoiltana Turkuun päästyäni hyökkäsin koneelle varmana siitä, että jäljellä olisi enää rupuisia piippuhyllypaikkoja. Kuten kuvasta näkyy, sain kuitenkin melko erinomaiset paikat kaikkiin haluamiini konsertteihin. Kiinnostavaa ja poikkeuksellista on myös se, että tällä kertaa tiedossa on tuttujen Berliinin ja Hampurin sijasta tuiki tuntemattomia itäsaksalaiskaupunkeja. Harmi, että 10 kuukautta on niin pitkä aika...!

Sitten muutama sana ja useampi kuva pitkäksi venähtäneestä mökkiviikonlopustani. Mökkeilykauden avaus ei mennyt aivan putkeen, sillä olimme tuskin päässeet perille, kun isä putosi tikapuilta terävän kiven päälle ja sai mahtavan kaamean mustelman lonkkaansa. Samoihin aikoihin aloimme kummastella Mirkkua, joka siristeli oudosti toista silmäänsä. Kun siristely ja silmän rähmiminen vain pahenivat illan aikana, aloimme selvittää lähimmän eläinlääkärin yhteystietoja.

Korppoosta, Nauvosta tai Paraisiltakaan ei löytynyt lauantaina vastaanottavaa ell:ää, joten lauantaiaamuna yhdeksältä pakkasimme Mirkun autoon ja lähdimme äidin kanssa ajamaan reilun 80 km:n matkaa Turun pieneläinlääkäripäivystykseen. Onneksi silmässä oli vain lievä tulehdus eikä pelkäämäämme haavaa. 10 minuutin lääkärivisiitin jälkeen käänsin Audin keulan takaisin kohti Korppoota ja ajelin reippaahkoa ylinopeutta poliisittomilla saaristoteillä päästäksemme mahdollisimman nopeasti takaisin mökille. Matka sisältää kolme lauttayhteyttä, joista kaksi ensimmäistä liikennöi lähes nonstoppina mutta viimeinen, varsinaiselle mökkisaarellemme vievä vain reilun tunnin välein. Myöhästyimme seitsemän minuuttia tältä viimeiseltä lautalta ja saimme odotella tunnin ja vartin tappohelteessä Korppoon Galtbyn lauttarannassa. Takaisin mökille pääsimme lopulta kolmen jälkeen, ja minä kun olin suunnitellut viettäväni leppoisan kesäpäivän mökin terassilla sääret auringossa ja saksalainen historiallinen tiiliskiviromaani kädessä! Vaan tietysti koiruuden terveys menee kaiken muun edelle.

Siirtykäämme seuraavaksi kuva-antiin. Tällä reissulla sain tehdä yhteensä 14 ilmaista merimatkaa, kiitos Destian keltaisten lauttojen. Perjantaina upeassa säässä meren kimmeltäessä en millään malttanut istua autossa:

Guru oli mökille saavuttuamme heti kuin kotonaan:

Pieni koira suurella terassilla:

Epätavallisessa maastossa riitti kaupunkilaiskoirille tutkittavaa ja nuuhkittavaa:

Guru poseerasi kiltisti kivellä, mutta Mirkku-ryökäle ei pysynyt hetkeäkään aloillaan:

Koirat käyttäytyivät koko ajan uskomattoman kiltisti eivätkä lähteneet kertaakaan pois lauta-alueelta (= terassi, kuisti ja autolle johtava polku). Talutushihnoja tarvittiin ainoastaan lenkille lähdettäessä, muuten kippurahännät saivat kerrankin kulkea vapaina. Tietenkin joku meistä piti aina koiruuksia silmällä, ja jos me olimme sisällä mökissä, koiratkin käskettiin sisään.

Sää suosi meitä todella perjantaista maanantai-iltaan saakka: päivisin aurinko paistoi vähän liikaakin ja aamuisin ja iltaisin meri oli peilityyni. Eräänä iltana hiippailin koirien huomaamatta rantaan ottamaan maisemakuvia:

Ruotsinlaivojen reitti kulkee juuri mökkiä vastapäätä; todellisuudessa etäisyyttä laivaväylälle on useita kilometrejä, mutta koska vesi vääristää välimatkaa, näyttää siltä kuin laivat kulkisivat paljon lähempänä:

Mökkirannan välittömässä läheisyydessä uiskenteli monena iltana romanttinen joutsenpariskunta:

Haaveilen pääsystä mökille E:n kanssa. Viikonloppu suomalaisessa saaressa metsäisellä ja kallioisella tontilla, missä lähimmät naapurit ovat näkymättömissä ja kuulumattomissa metsän takana, missä voi halutessaan kulkea alasti koko päivän kenenkään häiritsemättä (ei sillä, että näin toimisimme, mutta se olisi mahdollista!), missä ei näe ainuttakaan toista ihmistä jos ei varta vasten lähde kauppaan tai ajelemaan muille mökeille ja missä ainoat äänet ovat lintujen laulu ja hyttysten ininä, olisi urbaanille eteläranskalaiselle vähintään yhtä eksoottinen kokemus kuin suomalaiselle sypressit, silmänkantamattomiin ulottuvat laventelipellot ja villinä kasvavat yrtit Provencen vuorenrinteillä.