Hartaasti odotettu mopsivaavimme Mirkku tuli eilen kotiin! Ikävä kyllä minä olen edelleen tuhansien kilometrien päässä kotoa enkä pääse osallistumaan pikkuisen hoitoon. Varmaan eka kerta, kun minua harmittaa olla Ranskassa eikä kotona...! Olen eilisillasta saakka pommittanut äitiä tekstiviesteillä ja soitoilla: joko Mirkku söi, miten Guru-eno suhtautuu Mirkkuun, nukkuuko Mirkku, haukkuuko se, onko jo käyty ulkona... Valokuvia on kuulemma tulossa mahdollisimman pian (vinkki Jensille: laita äkkiä niitä kuvia!!!). Mirkku oli kuulemma ollut hurjan kiltisti automatkan Inkoosta Saloon ja kotiutunut meille varsin nopeasti. Takapihalla oli käyty katsomassa muurahaisia ja leikitty Guru-enon kanssa. Eno vahtii ja suojelee Mirkkua ja molemmat koirat kulkevat peräkanaa edestakaisin. Mirkku oli yrittänyt jopa haukkua, mutta ihan vielä ei taito riitä, ja lopputulos kuulosti lähinnä koiranlelun vinkunalta. Lutukulta <3 <3 <3
Koirakuumetta lievittääkseni kävin eilen elokuvissa katsomassa uuden ranskalaisen produktion, Le bruit des gens autour, joka on suurimmaksi osaksi kuvattu Avignonissa. Siinä seurataan Avignonin teatterifestivaaleille osallistuvia ihmisiä: näyttelijöitä, tuottajia, näytelmäkirjailijoita, katsojia, tanssijoita avustajineen jne. Henkilöt kohtaavat, eroavat, tutustuvat ja ystävystyvät minulle niin tutun kaupungin kaduilla. Eroava näyttelijäpariskunta esittää näyttämöllä eroavaa paria, nuori laulajatar suree naimisiin mennyttä ex-poikaystäväänsä ja yrittää itsemurhaa siinä onnistumatta, diivaileva tanssijatar aloittaa suhteen homoassistenttinsa kanssa ja puolihysteerinen aasialaistaustainen teatterifani seuraa ihailemiaan näyttelijöitä kaikkialle. Pidän erityisesti juuri tällaisista pienistä ja yksinkertaisista ranskalaisfilmeistä, joita Suomessa ei näe juuri koskaan, ainakaan Finnkinon monopoliteattereissa Turussa.
Huomenna ajamme Sisteroniin tarkoituksena tutustua vihdoin myös kaupunkia hallitsevaan linnakkeeseen, jonka olemme tähän saakka nähneet vain ulkopuolelta. Maanantaisen kansallispäivän ansiosta on pitkä viikonloppu, ja tiistaina menenkin jo töihin. Seitsemän viikkoa auton ratissa ei hirmuisesti houkuttele, mutta jotain sitä on elääkseen tehtävä.
Koirakuumetta lievittääkseni kävin eilen elokuvissa katsomassa uuden ranskalaisen produktion, Le bruit des gens autour, joka on suurimmaksi osaksi kuvattu Avignonissa. Siinä seurataan Avignonin teatterifestivaaleille osallistuvia ihmisiä: näyttelijöitä, tuottajia, näytelmäkirjailijoita, katsojia, tanssijoita avustajineen jne. Henkilöt kohtaavat, eroavat, tutustuvat ja ystävystyvät minulle niin tutun kaupungin kaduilla. Eroava näyttelijäpariskunta esittää näyttämöllä eroavaa paria, nuori laulajatar suree naimisiin mennyttä ex-poikaystäväänsä ja yrittää itsemurhaa siinä onnistumatta, diivaileva tanssijatar aloittaa suhteen homoassistenttinsa kanssa ja puolihysteerinen aasialaistaustainen teatterifani seuraa ihailemiaan näyttelijöitä kaikkialle. Pidän erityisesti juuri tällaisista pienistä ja yksinkertaisista ranskalaisfilmeistä, joita Suomessa ei näe juuri koskaan, ainakaan Finnkinon monopoliteattereissa Turussa.
Huomenna ajamme Sisteroniin tarkoituksena tutustua vihdoin myös kaupunkia hallitsevaan linnakkeeseen, jonka olemme tähän saakka nähneet vain ulkopuolelta. Maanantaisen kansallispäivän ansiosta on pitkä viikonloppu, ja tiistaina menenkin jo töihin. Seitsemän viikkoa auton ratissa ei hirmuisesti houkuttele, mutta jotain sitä on elääkseen tehtävä.
4 kommenttia:
Kuvia pitäisi olla emalissa, ainakin tulee tuotapikaa. Mirkku on ihana ja kiltti ja Guru erinomainen, tosi harmi, ettet ole täällä, mutta takuulla syyskuussa Mirkku on yhtä suloinen, vaikkakin isompi.
Ollaan kyllä kiinni noissa saparohännissä, mutta lomaohjelmaksi riittää koirien kanssa puuhailu.
Isuli käyttää Mirkkua nurmikolla ja naapuri vähän kuunteli korvat höröllään, kun huusin sisälle Mirkun aterian jälkeen, että Veksiii, kakalle!! Menivät siis yhdessä nurmikolle ja vain pennun kakille.
On aika lämmin ja puhti pois, oli lounasvieraita ja nyt maistuisi päivis. Menenpä...
Kuvia on lähetetty ja säilytä se linkki, lisäilen sinne kuvia sitä mukaan kun niit otetaan :)
Se on NIIN suloinen! Lankakerän kokoinen, silkinpehmeä karva, tosi reipas pikkuneiti ja isoveli yhtä kiva kuin ennen - pitää huolta pikkuisesta. Nyt oot varmaan kade - minäpä tapasin Mirkun eilisaamuna! En mä kenenkään ihmisvauvaa ole koskaan tunkeutunut katsomaan ennen töihinmenoa aamulla...
Moi Anna!
Tajusin juuri, että syy siihen, mikset ole vastannut mun mailiin (utu-osoitteeseen), löytyy sun uudesta s-postiosoitteesta. En siis enää löytänyt sitä mistään :( Asiani siis koski sun ranskan osoitetta? Voisitko mailata sen mulle?
Kiitoos!
Veronika
Lähetä kommentti