Spread The Love Award

Susu myönsi minulle hienon rakkaudenlevityspalkinnon. Kiitos, olen aivan otettu kunniasta! Omasta puolestani myönnän saman palkinnon Pupucelle, Duussille, M'manille ja Töötsille.

Käytän tilaisuuden hyväkseni ja vastaan samalla Maurelitan mediameemiin, tosin parin päivän viiveellä; epäilen vahvasti olleeni yksi kolmesta ensimmäisestä Maurelitan postauksen lukeneesta internautista...!

1. Miten monta viestiä olet kirjoittanut blogiisi?

Bloggerin mukaan 212, tämä on siis 213. viesti.

2. Miksi aloit kirjoittaa omaa blogia nettiin?

Olin miettinyt bloggaamista jo jonkin aikaa veljeni armeijablogin innoittamana, mutta mielestäni elämässäni ei ollut mitään blogin arvoista kerrottavaa. Kun aloitin graduseminaarin syksyllä 2006, keksin yhtäkkiä, että gradublogi olisi mainio keino sekä tiedottaa ystäville ja sukulaisille gradun edistymisestä että pysyä itsekin kärryillä projektin suhteen. Alkuaikoina blogipostaukset käsittelivätkin tiukasti pelkkää gradua, kunnes jossain vaiheessa aiheet alkoivat lipsua vallan toisille urille. Lopulta blogistani tuli jonkinlainen gradu-harrastus-eläin-ostosblogi.

3. Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä?

Vaikka millä! Aloitussivuni on tietenkin www.mireillemathieu.com. Luen monta kertaa päivässä sähköpostini sekä yliopiston webmailissa että Yahoo.fr:ssa. Blogilista ja suosikkiblogini kuuluvat myös päivittäisiin rutiineihini, samoin eBay, La Provence ja Ilta-Sanomat. Facebookissa käyn nykyisin harvemmin kuin ennen, ehkä noin joka toinen tai kolmas päivä. Google on totta kai ehdoton ongelmanratkaisija, sieltä löytyy vastaus (melkein) kaikkeen.

4. Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (Blogia ei lasketa.)

Lasketaanko Facebook- tai eBay-profiilit? Muita kotisivuja minulla ei ole, sisältököyhää Netvibes-sivuani lukuun ottamatta.

5. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä?

Sujuvin vieras kieleni on totta kai ranska, sitä puhun (ja luen ja kuuntelen) päivittäin täysin vaikeuksitta. Englanti tulee hyvänä kakkosena, vaikka sitä ei olekaan tilaisuutta puhua aivan niin usein kuin haluaisin.

Saksaa puhun myös kohtuullisen hyvin, vaikka äskettäin koinkin kauhun hetkiä Saksassa huomattuani, kuinka suullinen saksantaitoni on ruostunut kolmen vuoden käyttämättömyyden jälkeen. Puhetta piti miettiä etukäteen ja sanat tuntuivat häviävän jonnekin kesken lauseen! Syynä lienee yksinkertaisesti se, että olen tottunut puhua pälättämään ranskaa spontaanisti tuosta vain, turhia miettimättä. Passiivinen saksani on sen sijaan kirjallisuuden ansiosta pysynyt entisellään, jopa kohentunut.

Ruotsia osaan joten kuten, vaikka se liian helposti sekoittuukin saksaan. Luulin ruotsintaitojani paljon huonommiksi, kunnes joulutyössä Stockmannilla jouduin käyttämään sitä päivittäin ja huomasinkin kykeneväni asiakaspalvelutyöhön myös ruotsiksi, tosin kankeasti. Vaivannäöllä saisin ehkä ruotsini elvytettyä kunnolliseksi, mutta pitäisi ensin viitsiä nähdä se vaiva...

Espanjasta hallitsen ranskansekaiset alkeet, italiasta vielä hiukan vähemmän (tosin Laura Pausinin kappaleiden sanoja ymmärrän jostain syystä hyvin) ja puolaakin osaan pari lausetta, tyyliin "sataa vettä mutta ei sada lunta" tai "en tarvitse mitään, minulla on kaikkea".

6. Mitkä ohjelmat seuraat TV:stä?

Katson nykyään varsin vähän TV:tä, usein unohdan katsoa jopa uutiset. Katsoin viikko sitten päättynyttä Harvoin tarjolla -sarjaa, vaikka yleensä kotimaiset sarjat eivät juuri jaksa kiinnostaa. Kova laki kuuluu äidin ja minun perjantai-illan rutiineihin, sitä ennen tulevan Tartu mikkiin -musiikkiviihdepläjäyksen katson yleensä isän kanssa. Joululomalla innostuin suunnattomasti Xenasta. Muuten katson melko sekalaisia ohjelmia, dokumentteja niiden aiheesta riippuen ja uutisia France 2:lta ja Deutsche Welleltä silloin kun muistan.

Ranskassa sen sijaan televisio on päällä joka ilta. Siellä katson uutiset joko TF1:lta tai F2:lta, erilaisia mieluiten nostalgisia musiikkiohjelmia, jokakesäisiä kesäsarjoja, historiallisia dokumentteja ja sarjoja aina kun niitä tulee, yms. Laurent Ruquier'n talk show'ta olen boikotoinut jo vuosia siitä saakka, kun hän solvasi Mireillestä tehtyä kuvamanipulaatiota huoran näköiseksi.

7. Hissi vai portaat?

Turussa hissi, koska asun 9. kerroksessa. Joskus olen tosin kiivennyt ylös saakka, mutta valitettavasti mukavuudenhalu voittaa yleensä arkiliikunnan. Ranskassa meillä ei ole hissiä, joten portaita on pakko kiivetä (suomalaisittain) neljänteen kerrokseen, jaksoi tahi ei. Erityisen paljon kiroan hissin puutetta saapuessani tai lähtiessäni, kun joudun raahaamaan 25-30-kiloista matkalaukkua portaissa.

8. Onnen- ja epäonnennumerosi ovat?

Onnennumeroni on ehdottomasti 9, joka toistuu minulle tärkeissä päivämäärissä ällistyttävän usein. Luotan myös numeroihin 22, 7 ja 46... Epäonnennumeroihin en sen sijaan usko laisinkaan, ainakaan mikään numero ei koskaan ole suoranaisesti tuottanut minulle epäonnea.

9. Haasta vielä tähän pienimuotoiseen kyselyhaasteeseen 3 bloggaajaa.

Jaa-a, kenetköhän haastaisin? Allez, Pupuce, Susu ja Duussi! Kenenkään ei tietysti ole pakko vastata...!