Nyt gradu on virallisesti olemassa! Toistaiseksi hän (ei siis se) on vasta kahden sivun mittainen, mutta pitenee kyllä aikanaan... ainakin se on juuri nyt elämän tarkoitus ja päämäärä.
Nothombin esittelyn kirjoittaminen oli helppo homma, pohjana käytin proseminaariin kirjoittamaani tekstiä, jota täydensin sieltä täältä. Seuraavaksi kirjoitan itse romaanista, mutta ongelmana on tällä hetkellä se, että kirja sijaitsee Salossa ja minä Turussa. Näin ollen prosessi on pysähdyksissä huomiseen asti, jolloin pääsen hakemaan kaivatun opuksen. Ellen sitten kirjoittele ulkomuistista jotakin ja muokkaa juttua myöhemmin...
Helsingin Sanomissa (HS 9.10.2006, s. D1) oli kiinnostava artikkeli Elämää suurempi gradu. Jutun mukaan YTHS hoitaa jatkuvasti erilaisista graduahdistuksen aiheuttamista oireista kärsiviä opiskelijoita. Suomessa on vähintään 15 000 gradua vaille valmista maisteria, ja useimmiten lopputyö jää puuttumaan humanisteilta ja yhteiskuntatieteilijöiltä. Hiihaa, minähän en aio lukeutua tuohon porukkaan!
Totesin eilen vesijumpan oivaksi keinoksi hukuttaa mahdollinen graduahdistus ihan kirjaimellisesti. Vedessä hyppiminen ja loiskiminen rentouttavat kummasti, ja voi melkein nähdä, kuinka synkät graduajatukset vajoavat altaan pohjalle. Suosittelen!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti