Viime viikonloppuna vierailimme E:n kanssa naapuridepartementin puolella Uzèsissa. Olen käynyt somassa pikkukaupungissa jo kaksi kertaa aikaisemmin, mutta en vielä kertaakaan ollut ennättänyt vierailla keskellä kaupunkia kohoavassa, keskiajalta peräisin olevassa linnassa. Uzèsin herttuasuvun juuret ulottuvat 1100-luvulle saakka ja nykyinen Uzèsin herttua on järjestyksessä seitsemästoista.
Linnassa järjestetään päivittäin opastettuja kierroksia. Kierroksen alkua odotellessa olisimme saaneet kiivetä keskellä näkyvään neliskulmaiseen torniin, mutta pysyttelimme mieluummin maan pinnalla. Torniin päästäkseen pitää nimittäin kiivetä 135 porrasaskelmaa kapeita kierreportaita, enkä suoraan sanoen uskaltanut lähteä kiipeämään suunnilleen itseni levyisessä ikkunattomassa porraskuilussa. Odottelimme sen sijaan linnanpihalla ja otimme valokuvia.
Sisäpuolelta linna oli eräistä muista näkemistäni linnoista poiketen kauttaaltaan sisustettu, ja kuvittelin helposti itseni sinne Uzèsin herttuattareksi...
Linssilude linnanneito ja perinteinen peiliselfie
Linnan ruokasali oli vaikuttava. Kaikkien aatelisten tavoin Uzèsin herttuat (ja ainakin yksi herttuatar) olivat intohimoisia metsästäjiä:
Linnan kappeli oli pieni, mutta komea:
Uzèsin lisäksi ajelimme pikkuteillä ympäröivällä maaseudulla. Syksy on tullut myös Etelä-Ranskaan ja viinitarhat loistavat keltaisina ja punaisina:
Pistäydyimme kotimatkalla pienen pienessä La Roque sur Cèzen kylässä:
Kylään pääsi ainoastaan jalkaisin arviolta 1200-luvulta peräisin olevaa siltaa pitkin, joka ylittää Rhônen sivujoen Cèzen. Sillalta oli kaunis näkymä joelle:
0 kommenttia:
Lähetä kommentti