... ettei jotain hyvääkin

Susu-ystäväni oli eilisessä kommentissaan oikeassa: kettumekko päällä ei voi ketuttaa! Tällainen se on:

   

Kieltämättä minua ei tänään ole ketuttanut yhtään. Luin eilisen postaukseni uudelleen ja kokosin sen vastapainoksi kaikenlaista, mikä ketutuksen sijaan ilahduttaa:

Melkein 30 FB-tykkäystä ylläolevaan kuvaani. En sen kummemmin kalastele tykkäyksiä enkä kommentteja enkä kovin usein edes julkaise kuvia itsestäni, en ainakaan kokovartalokuvia, mutta kukapa ei kehuista pitäisi, jos sellaisia saa. 

Pomo kehui eilen kahteen eri otteeseen valmistelemaani tiivistelmää Suomen sähkömarkkinoista. Hän kysyi, olivatko kaikki siihen käyttämäni sivut vain suomeksi (Energiavirasto, Työ- ja elinkeinoministeriö, Energiateollisuus jne.) ja kun sanoin niiden olleen, hän huomautti pääpomolle, etteivät he olisi millään saaneet tarvitsemiaan tietoja ilman minua. 

Saan pian työpöytäni yläpuolelle somat led-tuikkuvalot nykyisten teollisuushallivalojen tilalle.

Kävin tänään lounaalla Ikeassa ja ostin paitsi silliä, myös vaaleanpunaisen roskiksen ja kynä- ja paperiliitinpurkin:

Menen tänään ensimmäistä kertaa uudelle vesijumppatunnille.

Lähden kuukauden päästä viikonlopuksi Amsterdamiin. 

Lauantaina kampaajalle lähtiessäni en ehtinyt enkä viitsinyt meikata kunnolla ja vain kevyesti ehostin kasvoni. Sain epätavallisesta lookistani kehuja ja tänään tulin samanlaisilla nudekasvoilla töihin:

On jo melkein lokakuun puoliväli, mutta täällä tarkenee edelleen paljain säärin ja ilman takkia. Minulla on tosin uusi, loppukesän alennusmyynneistä ostamani hopeanharmaa välikausitakki, jota jo mielelläni pitäisin, mutta jokainen päivä ilman sukkia on ehdottomasti plussaa.

Työkaveri tarjoili meille aamulla omasta puutarhastaan poimimiaan omenoita.