Asiaa tietulleista

Antibes-postaukseni kommenteissa sain toiveen kertoa lisää Ranskan tietullisysteemistä.

Toisin kuin Suomessa, täällä moottoriteitä ei ylläpidetä julkisin varoin, vaan suurin osa melkein 8000 km:n moottoritieverkostosta kuuluu yksityisille yhtiöille ja moottoriteiden käytöstä pitää maksaa tietullia. Tullimaksun suuruus riippuu ajokilometrien määrästä: mitä pidemmälle ajat, sitä enemmän maksat.

Tietulleja, péage, on paitsi moottoriteiden "keskellä", myös jokaisessa liittymässä ja ne näyttävät jokseenkin tällaiselta:

  (kuva)

Kun ensimmäisen kerran ajetaan moottoritielle, ei vielä makseta mitään, vaan otetaan maksulappu, ticket de péage. 

(kuva)

Automaatti sylkee sen itsestään ulos, eli mitään nappia ei tarvitse painaa. Kun lappu otetaan automaatista, edessä oleva puomi nousee automaattisesti ja ajomatka jatkuu normaalisti. Maksulappu tulee pitää hyvässä tallessa auton sisällä helposti saatavilla, sillä sitä tarvitaan ehdottomasti, kun ajetaan pois moottoritieltä. 

Tietulliin ajettaessa kannattaa kiinnittää huomiota kaistaopasteisiin. Niitä on nimittäin useampaa sorttia:

(kuva)

Oranssi T-kirjain tarkoittaa télépéage. Se on eräänlainen moottoritien "kausikortti" niille, jotka käyttävät moottoritietä säännöllisesti esim. työmatkallaan. Systeemissä auton sisään sijoitetaan laite, jonka tietulli etälukee ja kaikki tietullimaksut veloitetaan kuukauden lopussa samaan tapaan kuin vaikkapa luottokorttiostokset. Jos ei kuulu télépéage-systeemiin, ei tietullissa pidä valita oranssilla T-kirjaimella merkittyä kaistaa/porttia. CB- tai Cartes-kaista tarkoittaa sitä, että tullin voi maksaa ainoastaan kortilla, ja ukkeli tai vaihtoehtoisesti kolikoiden kuva puolestaan sitä, että siihen maksetaan käteisellä. Yleensä samaan automaattiin voi maksaa sekä kortilla että käteisellä, paitsi siinä tapauksessa, että on valinnut CB- tai Cartes-merkityn portin, joihin käteinen ei kelpaa. 

Kun moottoritieltä aikanaan ajetaan pois, on maksun aika. Tässä vaiheessa on matkan alussa saatu pahvilappu oltava käden ulottuvilla, samoin kuin lompakko tai luottokortti. 

Maksuautomaatti näyttää tällaiselta:

 (kuva)

Joissain harvoissa tietulleissa on vielä kopissa istuva fyysinen virkailija, joka ottaa rahat vastaan, mutta se on aina vain harvinaisempaa. Yleensä vastassa on kuvan kaltainen automaatti, ja ongelmatapauksissa automaatin hätäkutsupuhelimella saa yhteyden tietullin henkilökuntaan. Automaatti neuvoo sekä huomiovaloin, kirjallisesti että ääninauhan avulla, mitä missäkin vaiheessa pitää tehdä. (Sen sijaan en tiedä, osaavatko tietulliautomaatit muuta kieltä kuin ranskaa.)

Ensin maksulappu työnnetään sisään koloon, jossa lukee Ticket. Tullimaksu ilmestyy automaatin yläosaan Prix-kenttään. Sitten vain maksamaan: kolikot kohtaan Pièces, setelit kohtaan Billets tai vaihtoehtoisesti luottokortti Carte-koloon. Kortilla maksaessa tunnuslukua ei tarvitse näppäillä, vaan laite lukee kortin itsestään ja sylkee sen nopeasti ulos. Jos haluaa maksusta kuitin, pitää painaa Reçu-nappia. Automaatti antaa tarvittaessa myös vaihtorahaa kolikoina: ne putoavat erilliseen koloon kolikkomaksureiän alapuolelle. Kun tullimaksu on maksettu, puomi nousee ja tullista pääsee ajamaan taas normaalisti eteenpäin.

Jos tullin maksamisessa on jokin ongelma (automaatti ei toimi, maksulappunen on hävinnyt tms.), ei pidä hätääntyä eikä yrittää nousta autosta. Tulliportti on niin kapea, että auton ovea tuskin saa siinä auki, ja ennen kaikkea tietullialueella käveleminen on erittäin vaarallista. Parasta on kutsua automaatin hätänapilla apua, laittaa auton varoitusvilkut päälle ja odottaa rauhassa. Jos takana ei ole ketään jonossa, voi varovasti peruuttaa ja valita viereisen portin, mutta tullialueella paikan vaihtamisessa täytyy olla äärimmäisen tarkkana: monet ajavat tietulliin kovalla nopeudella ja jarruttavat vasta aivan tulliporttien edessä.  

Tullimaksun suuruus määräytyy paitsi ajettujen kilometrien, myös ajoneuvotyypin mukaan. Ajoneuvot on luokiteltu viiteen eri kategoriaan:

1) Kevyet ajoneuvot: korkeintaan 2 metriä korkeat ja 3,5 tonnia painavat ajoneuvot, käytännössä tavalliset henkilöautot

2) Välimuodot: yli 2 mutta alle 3 metriä korkeat ajoneuvot, käytännössä asuntovaunut ja pienet pakettiautot

3) Nelipyöräiset raskaat ajoneuvot: yli 3 metriä korkeat ja/tai yli 3,5 tonnia painavat ajoneuvot, käytännössä asuntoautot, bussit, pienet kuorma-autot

4) Yli nelipyöräiset raskaat ajoneuvot: yli 3 metriä korkeat ja/tai yli 3,5 tonnin painoiset ajoneuvot, joissa on enemmän kuin 4 pyörää, käytännössä rekka-autot tai pakettiauto-asuntovaunu-yhdistelmät

5) Moottoripyörät

Mitä isompi ja raskaampi ajoneuvo, sitä korkeampi tietullimaksu.

Autoroutes-portaalista (myös englanniksi) voi kätevästi etukäteen tarkistaa tullimaksun suuruuden, kunhan tietää, mistä minne on ajamassa. Esimerkiksi matka Aixista Nizzaan tavallisella 1-kategorian henkilöautolla maksaa 17,20 euroa:

Sama matka nelipyöräisellä raskaalla ajoneuvolla, kuten asuntoautolla, maksaa puolestaan 38,40 euroa:

Portaalista saa muutenkin paljon hyödyllistä tietoa turvallista ajomatkaa varten: sieltä selviää, mitkä kortit kelpaavat tietullin maksamiseen, millaista ajokeliä on odotettavissa, miten tulee toimia, jos ajoneuvo menee epäkuntoon... Portaalissa pystyy tekemään myös reittihakuja osoitteen tarkkuudella ja palvelu paitsi antaa ajo-ohjeet, myös laskee kokonaiskilometrimäärän ja moottoritien osuuden siitä, matkaan kuluvan ajan sekä matkan kokonaiskustannukset sisältäen sekä tietullin että polttoainekustannukset. Jos olette aikeissa autoilla Ranskassa, kannattaa ehdottomasti tutustua Autoroutes-portaaliin ennen matkaa.    

  

Toivottavasti tästä postauksesta oli hyötyä kaikille teille, jotka suunnittelette automatkaa Ranskaan tai Ranskassa. Jos te lukijat kaipaatte infoa mistä tahansa Ranskaan liittyvästä käytännön asiasta, älkää epäröikö kysyä joko kommenteissa tai sähköpostilla! Kaikkea en tietenkään tiedä, mutta neuvon mielelläni parhaani mukaan kokemukseni puitteissa.