Kymmenen kysymystä kirjoista

Stazzy haastoi kirjoitusblogissaan minut vastaamaan kymmeneen kysymykseen koskien kirjoja ja lukemista. Täältä pesee: 

1. Luettiinko sinulle lapsena? Jos, niin mitä?

Minulle on luettu aina, todennäköisesti jo vauvasta asti. Lukeminen on aina ollut perheessämme tärkeässä osassa enkä muista nähneeni sellaista päivää, ettei vanhempieni yöpöydillä olisi ollut kirjapinoa. Ensimmäinen kirjamuistoni on pikkulasten kirja, jonka sivut olivat paksua kiiltäväpintaista pahvia ja joka sijoittui puistoon. Aukeamalla oli kuva puistosta, ja minä osasin näyttää siitä karkkipaperin, linnun, puun ja mitä ikinä sivulla olikaan. Minkähän ikäinen olin silloin? Parivuotias? Äiti muistanee. Sen sijaan minulla ei ole tarkkoja muistoja kirjoista, joita minulle luettiin, koska opin lukemaan neljä-viisivuotiaana enkä juuri muista aikaa ennen sitä. 

2. Mitä lukisit nyt omille lapsillesi?

Vaikea sanoa, koska minulla ei ole hämärintä aavistusta tämän hetken lastenkirjallisuudesta. Kirjat, joita itse luin lapsena kolmekymmentä vuotta sitten, olisivat todennäköisesti tänä päivänä loputtoman vanhanaikaisia. Varmaankin lukisin jotain klassisia lastenkirjoja, kuten Muumeja. Äh, olen niin huono kaikissa lapsiasioissa...!

3. Kehen romaanihenkilöön rakastuit nuorena niin, että olisit toivonut hänen olevan olemassa?

Hankala kysymys tämäkin! Romanttisessa mielessä en ollut rakastunut kehenkään, mutta ihailin kyllä useampaakin romaanihenkilöä ja olisin halunnut elää heidän elämäänsä. Lukiossa kirjoitin kirjallisuusesseen Kamelianaisesta ja haaveilin, että minuakin joskus rakastettaisiin yhtä palavasti kuin Armand Duval rakasti Marguerite Gautier'ta. Sanon siis Armand, vaikka en ollutkaan "rakastunut" tähän nimenomaiseen henkilöön, vaan hänen käsitykseensä rakkaudesta.

4. Suosittele historiallista kirjaa, joka opetti sinulle jotakin.

Kaikki historialliset kirjat opettavat jotain, olivat ne sitten fiktiota tai elämäkertoja! Oletan, että tässä tarkoitetaan nimenomaan historiallisia romaaneja. Ne ovatkin lempilukemistani. Eniten pidän ancien régimen aikaan (eli ennen vuoden 1789 vallankumousta) Versailles'hin sijoittuvista romaaneista, mutta mikä tahansa historiallinen aikakausi kelpaa antiikin Roomasta toiseen maailmansotaan. Tämän harrastukseni ansiosta osaan Ranskan kuninkaiden sukupuut vaimoineen ja pääasiallisine rakastajattarineen 1500-luvulta ja Frans I:sta aina vallankumoukseen saakka; tiedän katsomatta Wikipediasta, kuka oli Marie-Adélaïde de Savoie tai Gabrielle d'Estrées. Näillä tiedoilla ei kuitenkaan varsinaisesti tee mitään, paitsi silloin, kun lukee mainittuun aikaan sijoittuvia romaaneja eikä joka kerta tarvitse miettiä, kukahan tuokin henkilö taas on. 

Historian kiinnostukseni on niin keskittynyt Ranskaan, että muiden maiden historia on pakostakin minulle paljon tuntemattomampaa. Siksi pidinkin valtavasti Philippa Gregoryn Englannin historiaa ja kuningas Henrik VIII:n aikaa käsittelevästä romaanisarjasta, johon kuuluvat teokset The Constant Princess, The Other Boleyn Girl, The Boleyn Inheritance, The Queen's Fool, The Virgin's Lover ja The Other Queen. Sarja kattaa 1500-luvun ensimmäisen puolikkaan ja kertoo paitsi Henrikin kuudesta vaimosta, myös Maria Tudorista, Elisabet I:sta ja Maria Stuartista. Kirjat ovat kiehtovaa ja helppolukuista historiallista fiktiota ja ennen kaikkea ne avasivat silmäni muullekin kuin Ranskan historialle. 

5. Oletko koskaan saanut outoja katseita nauraessasi kirjalle ääneen julkisella paikalla? Mikä kirja se oli?

Täytyy tunnustaa, että kovin usein en ole julkisesti nauranut ääneen kirjalle, sillä pyrin käyttäytymään ihmisten ilmoilla mahdollisimman hillitysti. Muinoin opiskeluaikoina kuljin säännöllisesti junalla Turun ja Salon välillä, ja kerran muistan lukeneeni junassa kirjaa, joka sai minut hihittelemään itsekseni kanssamatkustajista välittämättä. Minulla on hämärähkö muistikuva, että kyseinen kirja olisi ollut John Irvingin Oman elämänsä sankari, mutta vuorenvarma en ole. 

Kirjapinojani elokuussa. Nyt näistä on luettu jo osa ja paljon lisää on tullut tilalle. 

6. Oletko ottanut matkalle mukaan kohteeseen sopivan kirjan (poisluettuna varsinaiset matkaoppaat)?

Kesällä 2012 minulla oli Berliinissä matkalukemisena anonyymin naisen (jonka henkilöllisyys on sittemmin paljastunut) kirjoittama teos Eine Frau in Berlin, joka kertoo arkielämästä puna-armeijan valloittamassa Berliinissä kevätkesällä 1945. Kirja on karua mutta kiinnostavaa luettavaa, sillä se perustuu kirjoittajan aitoihin päiväkirjamerkintöihin.

7. Minkä kirjan olet lukenut uudestaan ja uudestaan ja uudestaan?

Näitä on kaksi: Tuulen viemää ja Kamelianainen. Olen lukenut molemmat lukuisia kertoja sekä suomeksi että ranskaksi.         

8. Minkä kirjan olet lukenut hampaat irvessä loppuun, vaikkei oikein olisi kiinnostanut?

Itse valitsemistani kirjoista yli 1000-sivuinen Kaukaiset paviljongit alkoi loppuvaiheessa jo puuduttaa, mutta taistelin sen kuitenkin loppuun. Kun olin kymmenen vuotta sitten vaihto-opiskelijana Aixissa, meidän piti jollakin kirjallisuuden kurssilla lukea Zolan Rougon-Macquart -romaanisarjan avausteos La fortune des Rougon ja Martin Wincklerin La vacation, joka kertoi abortteja tekevän lääkärin jokapäiväisestä työelämästä. Molemmat oli luettava loppuun, mutta kummankin aihe ja tyyli olivat niin kaukana omista kiinnostuksen kohteistani, etten ole sen koommin tarttunut kummankaan kirjailijan teoksiin.

9. Mikä on paras näkemäsi kirjasta tehty elokuvasovitus?

Tuulen viemää on paitsi toinen lempikirjoistani, myös yksi lempielokuvistani, joten itsestään selvästi se. 

10. Kuvittele olevasi (kuuluisa!) kirjailija. Miten pukeutuisit kirjailijakuvaasi, siihen joka printataan takakannen sisälärpäkkeeseen?

Kaksi vaihtoehtoa: joko mustaa ja kirkkaanpunaista tai mustaa ja pinkkiä, mutta ei mitään lällyä tyttövauvavaaleanpunaista, vaan kunnon syvää fuksiaa. Mustat housut ja avokaulainen, hyvin istuva paita, jossa olisi hihat suunnilleen kyynärpäihin. Meikki ja etenkin huulipuna sävy sävyyn paidan kanssa.