Cocooning

E. palasi tänään töihin ja niin minunkin "joululomani" on ohi. Vietin lähes koko viime viikon kotona pyjamassa, satunnaisia kauppareissuja ja auton huollossa käyttämistä lukuun ottamatta. Alkujaan tarkoitus oli lähteä jonain päivänä katsomaan krokotiileja Pierrelatten krokotiilifarmille, mutta meidän tuurillamme tietenkin normaalisti aina auki oleva kohde on tässä tammikuussa suljettu. 

(kuva)

Krokojen puutteessa tyydyimme enimmäkseen nyhjäämään kotona, nukkumaan pitkiä päiväunia ja katselemaan DVD:ltä Xenaa ja Mr Beania. 

Yksi dramaattinen hetki lomaan sentään sisältyi, kun E. tiskatessaan onnistui rikkomaan ison lasisen uunivuoan, jota me käytimme uunissa pellin asemesta. Vuoka halkesi siististi kahtia, paitsi että siitä irtosi tiskialtaaseen yksi pieni lasinpalanen, johon E. totta kai tökkäsi sormensa. Minä olin samaan aikaan sängyssä torkkumassa ja mutisin ensi hätään "laita siihen laastari", mutta menin sitten kuitenkin toteamaan tilanteen. Onneksi menin: haava ei ollut syvä mutta koko sormenpään levyinen ja vuoti helkkaristi verta, sitä oli paitsi juuri tiskatuilla astioilla, myös tiskialtaassa, keittiön lattialla ja kylpyhuoneen lavuaarissa. E. sadatteli, ettei hän ainakaan lähde minnekään sairaalaan tikattavaksi, johon minä, että mennään sitten edes apteekkiin sidottavaksi. Kiskoimme yllemme ensimmäiset eteen sattuneet vaatteet – pimeänä talvi-iltana mustalla toppatakilla voi onneksi peittää paljon – ja kipaisimme lähikorttelin apteekkiin. Mistään vakavammasta vammasta ei tosiaan ollut kyse, mutta samalla päivitimme varastomme hiukan tukevammilla sidetarpeilla kuin pari vuotta vanha Hansaplast-rulla. Kävipä mielessäni, että mikäli en ihan nyt heti välittömästi työllisty, voisi olla hyödyksi ja ajankuluksi käydä jonkinlainen ensiapukurssi siltä varalta, että joskus sattuu jotain tätä hurjempaa. Ei siitä ainakaan haittaa olisi.

Mitä työllistymiseen tulee, näkymät eivät toistaiseksi ole sanottavasti valoisammat. Kävin viimeksi tiistaina työhaastattelussa kaupalliseksi assistentiksi ydinvoima-alan firmaan läheisellä yritysalueella, mutta suoraan sanoen olisin melkoisen yllättynyt, jos sieltä tulisi positiivinen vastaus. Haastattelija oli kyllä ystävällinen ja kiinnostuneen oloinen, mutta kommentit olivat täsmälleen samat kuin edellisilläkin kerroilla: profiilini on hyvä ja kielitaito harvinaisen ihailtava, mutta suurena miinuksena on kokemuksen puute. Tämä rouva sentään suostui myöntämään, että onhan se ihan normaaliakin, koska olen vastavalmistunut. Joka kerta tekee mieleni kysyä, mistä sitä kokemusta oletetaan saatavan, jos minnekään ei oteta töihin. Seuraavalle haastattelijalle aion huomauttaa suloisesti hymyillen, että onhan madame tai monsieurkin joskus ollut aloittelija ja hakenut ensimmäistä työpaikkaansa, oliko hänellä silloin paljon kokemusta?