Merdemaa on jännä paikka, Merdemaa on iloinen

Krediitit Merdemaa-nimityksestä menevät rakkaalle äidilleni, joka taannoin hermostui pahemman kerran ranskalaisten rekrytointi- ja vähän muihinkin tapoihin. Todellisuudessa tämä on jännä maa asua: joka viikko tai vähintään kuukausi kohdalle osuu jotain odottamatonta, johon tyypillisin reaktio on tämänkaltainen:

(kuva)

Tuorein esimerkki on, yllätys yllätys, vanha ystävämme sairausvakuutus. Minähän tunnetusti olin syksyllä kaksi kertaa Suomessa ja tietysti molemmilla kerroilla kipeä. En vakavasti, mutta sen verran, että lääkärissä piti käydä. Ranskaan palattuani keksin tiedustella, saisiko suomalaisista lääkärikäynneistä täällä korvausta sillä perusteella, että eurooppalainen sairaanhoitokortti ei kelvannut suomalaisella lääkäriasemalla. Ajattelin, että jos jotain saa, on se oikein hyvä, ja jos ei saa, ei haittaa. 

Laitoin siis huolellisesti täytetyt korvaushakemuslomakkeet menemään, liitteenä tietenkin Mehiläisen alkuperäiset maksukuitit. Vähään aikaan ei kuulunut mitään, ja ihmettelin jo, menikö hakemus noin helpolla läpi; ei toki mennyt! Perjantaina tuli paksu kuori saatesanan kera: "Voimme ryhtyä käsittelemään hakemustanne vasta, kun olette lähettänyt takaisin tämän kirjeen liitteineen sekä valokopion koko passistanne. Huom! Myös tyhjistä sivuista." 

(kuva)

Koska mikään inhimillinen ei ole ranskalaiselle byrokraatille vierasta, saattaa hyvin olla, että kirjeen lähettänyt henkilö/taho vilpittömästi kuvittelee löytävänsä passistani viisumin tai leiman kaltaisen todisteen siitä, että olen tosiaan ollut kyseisenä aikana matkoilla. Tosiasiassa minulla on kyllä olemassa passi, mutta Suomen liittymisestä Schengeniin saakka olen matkustanut lähinnä henkilökortilla enkä liikkunut missään Schengen-alueen ulkopuolella, joten passissani ei ole henkilötietosivua lukuun ottamatta mitään merkintää. 

Ennen kuin aloin kopioida 42 (vai montako niitä nyt on) tyhjää passisivua, päätin varmuuden vuoksi soittaa sairausvakuutuksen palvelunumeroon ja kysyä, onko tämä nyt aivan välttämätöntä. Langan toisessa päässä nainen selvitti asiaa (varmaan kysyi vieruskaveriltaan) ja totesi sitten, että koska sitä passia nyt on keksitty teiltä kysyä, niin kyllä se kannattaisi esittää, mutta ei hän osaa sanoa, miksi. "Teillähän ei siis ole mitään viisumia tai vastaavaa, koska olette sieltä kotoisin?" Juu ei ole, eikä Suomeen sen puoleen kantaranskalainenkaan viisumia tarvitse... Kehotti sentään kirjoittamaan saatekirjeen, jossa selitän, että passini on tyhjä, koska Schengen-maissa ei tarvitse passia. 

Omatoimisesti päätin puhelun jälkeen tehdä kompromissin: aion kopioida passin henkilötietosivun ja ensimmäisen tyhjän aukeaman ja kirjoittaa kyytipojaksi tulikivenkatkuisen mitä kohteliaimman kirjeen, jossa perustelen, miksi en ole lähettämässä heille neljääkymmentä tyhjää passisivua. Jos vielä sen jälkeen kuuluu ininää, jätän asian sikseen. En minä niiden korvausten puutteeseen kuole, mutta periaatteessa niihin olisi oikeus, joten yritän kaikkeni. Vaikka tulisi viisi euroa, on se aina parempi minun taskussani kuin Sécurité socialen. 

(kuva)