Matkailu avartaa, version 2011

Joulunalus ei totisesti ole minulle ideaalisinta matkailuaikaa. Viime vuonna tein kaksi päivää matkaa Suomeen milloin lumisateiden, milloin lakkojen hidastamana, eikä kotimatka tänäkään vuonna sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Onneksi tällä kertaa pääsin perille vain puoli vuorokautta myöhässä.

Alkujaan minun piti lähteä matkaan Marseillesta sunnuntai-iltana klo 17.35, saapua Amsterdamiin puoli kahdeksan maissa, vaihtaa konetta ja olla perillä Helsingissä puoliltaöin. Matkani kuitenkin mutkistui jo ennen kuin se ehti alkaakaan, sillä lentokonetta ei Marignanen kentällä näkynyt eikä kuulunut. Se saapui vasta virallisen lähtöaikansa jälkeen ja lähti lopulta takaisin reilut puolitoista tuntia myöhässä. Amsterdamissa oli kuulemma ollut koko sunnuntaipäivän surkea keli, käytössä oli vain yksi laskeutumiskiitorata ja lähes koko lentoliikenne myöhästellyt pitkin päivää. Olin tietysti huolissani Helsingin-lentoni vuoksi, mutta ajattelin toiveikkaana, että sekin ehkä olisi sopivasti myöhässä ja ehtisin kaikesta huolimatta ajoissa. 

Amsterdamiin laskeuduttuamme lentoemäntä kuulutti, että niiden, joiden jatkolentojen oli määrä lähteä ennen yhdeksää, ei turhaan kannattanut pyrkiä lennoilleen. Minä halusin kuitenkin yrittää, sillä ehdinhän toissa keväänä Frankfurtissakin lennolleni, vaikka lentoemäntä muuta väitti. Kiiruhdin siis kantamuksineni puolijuoksua ilmoitetulle lähtöportille – onneksi alan jo tuntea Schipholin kentän transit-alueen, olinhan siellä jo seitsemättä kertaa tänä vuonna! Portilla ei kuitenkaan enää näkynyt mitään aktiviteettia, ja viereisen portin henkilökunta vahvisti, että lento oli lähtenyt ajallaan viisi minuuttia aikaisemmin. 

Tiedustelin, mitä minun nyt pitäisi tehdä. Kohdalleni oli aiemmin sattunut vain myöhästyneitä tai peruutettuja lentoja, mutta en vielä koskaan ollut itse myöhästynyt. Ystävälliset virkailijat neuvoivat minut transfer-tiskille ja yksi heistä jopa juoksi perääni ilmoittaakseen, että KLM toki järjestäisi minulle majoituksen ja kuljetuksen hotellille ja seuraavana päivänä takaisin kentälle. Sainkin parissa minuutissa käteeni nipun papereita: uuden boarding passin seuraavan aamun Helsingin-lennolle ja 50 euron alennuskupongin seuraavia Air France/KLM-lentojani varten sekä lapun, jolla sain valita joko 10 euron arvosta syömistä ja juomista lentokentän ravintoloissa, 15 euron alennuksen tax free -ostoksista tai 2000 ylimääräistä lentomailia. Valitsin tietenkin lentopisteet. Seuraavaksi kävin noutamassa maksusitoumuslomakkeen hotellia varten ja ohjeet siitä, missä odottaa ilmaista minibussikuljetusta hotellille. 

Majapaikkani osoittautui tyylikkääksi neljän tähden hotelliksi, josta sain paitsi ison ja mukavan huoneen, myös kolmen ruokalajin illallisen lentoyhtiön laskuun. Aamiainenkin olisi kuulunut hintaan, mutta sitä en ehtinyt nauttia, sillä kuljetus lentokentälle odotti jo viideltä aamulla.        

 

 

Ehdin nukkua pari tuntia KLM:n hätävarameikkipussista löytämäni t-paita ylläni (matkalaukkuni jäi yöksi säilöön lentokentälle) ja vaikka mieluummin olisinkin käynyt yöpuulle omassa huoneessani kuten oli tarkoitus, oli minulla silti onni viettää yö isossa pehmeässä vuoteessa paksun peiton alla eikä torkkua koiranunta lentokentän kovilla istuimilla vahtien samalla käsimatkatavaroitani. Harmi vain, että minun piti nousta jo varttia vaille neljä ollakseni viideltä valmiina vietäväksi takaisin kentälle. 

Söin kaikessa rauhassa aamiaista Starbucksissa...

... josta 11 euroa oli tosin liikaa, sillä croissant ja pain au chocolat eivät todellakaan olleet tuoreita! Mikä häpeä, mutta annettakoon se anteeksi, sillä muuten minulla on pelkkää erittäin hyvää sanottavaa niin KLM:n kuin Schipholin kentänkin henkilökunnasta. Yhtä ystävällistä ja hymyilevää palvelua on turha odottaa Ranskassa muutamia äärimmäisen harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Lähetin jopa palautetta lentoyhtiölle kiittääkseni loistavasta toiminnasta. 

Maanantaiaamuna sää näytti jälleen suosivan lentoliikennettä, sillä nopeahkon jäänpoisto-operaation jälkeen pääsimme lentoon lähes aikataulussa heti aamuseitsemän jälkeen. Sitten olikin edessä enää bussimatka Saloon ja olin vihdoin kotona! Matkan aikana sain ihailla kyllikseni kunnon eteläsuomalaista joulusäätä synkänharmaine taivaineen ja bussin ikkunoihin mäiskähtelevine räntähiutaleineen. Hienovarainen muistutus ulkosuomalaiselle siitä, ettei Etelä-Eurooppaan muuttaminen ollut laisinkaan huono ratkaisu? Aixin auringonpaistekaan ei tosin korvaa sitä iloa, jonka kokee, kun kotiovella on vastassa 12-tassuinen ja kolmehäntäinen innosta täpinöissään oleva vastaanottokomitea. Oikeastaan oli hyväkin, että saavuin perille päiväsaikaan, jolloin mopsit olivat hereillä ja pääsivät heti suukottelemaan.