lauantai 15. maaliskuuta 2008

Riittää jo, kiitos!

Tuleekohan vielä joskus päivä, jolloin jokaisen lehden ensimmäisillä sivuilla ei kirjoiteta Ilkka Kanervan tekstiviesteistä? En millään jaksaisi enää lukea/kuulla asiasta sanaakaan. Niin kauan, kuin Ike hoitaa ministerinpestinsä moitteettomasti, minulle on täydellisen yhdentekevää, millaisia ja kenelle osoitettuja tekstiviestejä hän lähettelee. Ihan kuin maailmassa ei olisi tärkeämpiäkin uutisia. Typerää touhu toki on, mutta jos ulkoministeri kerran haluaa itselleen moisen imagon, niin siitä vain. Je m'en fiche.

Mediakohu palautti mieleeni erään yhdeksän vuoden takaisen baari-illan, jolloin Hamburger Börsin yökerhossa satuimme jostain syystä tätini kanssa samaan pöytään Kanervan seurueen kanssa. Ike tarjosi minulle camparisoodan, laski kätensä décolletélleni ihastellen "maidonvalkeaa ihoani" (suora lainaus!), tutki silloin käytössäni ollutta hopeanväristä Nokian zippo-kännykkääni ja talletti huomaamattani sinne puhelinnumeronsa. Joskus myöhemmin, bileiden jatkotunnelmissa lähetimme lukiokavereideni kanssa piruuttamme kansanedustajalle ystävällisen viestin tai pari, mutta vastausta emme koskaan saaneet. Hahaa, joskus homma on siis mennyt näinkin päin! *virnistää* Sittemmin Iken numero on puhelimen ja SIM-kortin vaihdosten myötä hävinnyt. Pitäisiköhän tästä juoruta Seiskaan tai Hymyyn?

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hehee, kaipa hymyt sun muut voi lukea juorun täältäkin, julkiselta webbisaitilta ;) Olen kyllä samaa mieltä, että lopettaisivat jo sen jauhamisen. Ja media voisi olla tukematta Tukiaisen kaltaisia naisia, kaipa hänen tekstiviestiarkistonsa ostaminen vain innostaisi muitakin kertomaan lehdille omat tarinansa rahan toivossa.

Anonyymi kirjoitti...

Seisakaan ehdottomasti ja sit iltalehden lööppiin kans! Joko siivosit huoneesi ja sait ne "valot" käyttöön?
p.s. myös Karvinen seuraa sivujasi...

Fifi kirjoitti...

Saara: Olisi jännä tietää, kuka tämänkin kohun ensimmäisenä aloitti. Joku toimittaja vai raha- ja julkisuusapajia kyttäävä Tukiainen? Jotenkin tuntuu, että jutun jälkimainingeissa moni saattaa haluta koettaa onneaan ja julkisuuteen ilmaantuu useampia naisia kertomaan, että "kyllä minäkin olen saanut Ikeltä tekstareita". Oman juttuni kerroin ihan piruuttani, vaikka se totta onkin. Toivottavasti kukaan juorutoimittaja ei oikeasti eksy tähän blogiin...! (Vaikka mummoni hyvän ystävän tytär onkin Seiskan toimittaja...)

Susu: Valot on jo käytössä, mutta huone vielä(kin) siivoamatta... huomenna on päivä uus! hihi Karviselle terkkuja ja tervetuloa blogin lukijaksi! :) Aina on kiva tietää, että joku oikeasti lukee näitä hengentuotteitani.