Jalkapalloa ja samppanjaa

Aktiivisen urheiluharrastukseni ohella olen alkanut harrastaa urheilua myös passiivisesti: olen käynyt parin kuukauden sisällä jo kolme kertaa katsomassa jalkapallo-ottelua! 

En olisi vielä puoli vuottakaan sitten uskonut, että koskaan jaksaisin katsoa kokonaisen jalkapallomatsin. Töissä ei lounaalla juuri muusta puhutakaan kuin OM:n, Olympique de Marseillen eli Marseillen oman jalkapallojoukkueen tuloksista ja tekemisistä, ja kieltämättä tunsin oloni välillä aika lailla ulkopuoliseksi kuunnellessani kollegoiden loputonta jalkapalloanalyysia. 

Firmallamme on aitio OM:n kotikentällä, Marseillen Stade Vélodromella ja suurin osa miespuolisista kollegoistani käy matseissa joka kerta, ts. joka toinen viikonloppu. Aitioon mahtuu 16 henkeä ja otteluissa käyminen on meille ilmaista. Loppusyksyllä minäkin päätin kerran pyytää kaksi lippua itselleni ja E:lle: miksi muka vain johtajat ja teknisen osaston miehet kävisivät stadionilla eikä kukaan meistä kolmesta hallintopuolen naisesta? 

Marseillen stadion on hiljattain uusittu ja tilat ovat komeat ja modernit. Aitioihin on oma erillinen sisäänkäynti ja ne ovat sisältä varsin tyylikkäät:

Aition ulkopuolella on parveke, jolta ottelua katsellaan valkoisilla nahkanojatuoleilla istuen. Aitiossa on myös baarinurkkaus, josta saa vapaasti kaataa itselleen samppanjaa, puna- ja roséviiniä, mehuja ja kivennäisvettä:

Juomien lisäksi meillä on ruokatarjoilu. Ennen pelin alkua on tarjolla kylmiä ja lämpimiä alkupaloja ja juusto- ja leikkeletarjotin. Tauolla on lämmin ruoka ja pelin jälkeen jälkiruokia:

Aitiosta on erinomaiset näkymät kentälle. Eilen olin paikalla liian aikaisin, yli kaksi tuntia ennen pelin alkua, ja sain kerrankin rauhassa katsella ympärilleni. Tyhjä stadion on vaikuttava näky:

Vaikka en kunnolla tunnekaan jalkapallon sääntöjä, on peliä todella kiinnostavaa katsella, etenkin näissä olosuhteissa. Tunnelma stadionilla on uskomaton: molemmat päädyt ovat täynnä absoluuttisia OM-faneja, joilla on omat tietyt kannustushuutonsa, -laulunsa ja koreografiansa. Toinen pääty huutaa ja toinen vastaa ja meteli on sellainen, että lattia tuntuu tärisevän jalkojen alla.

Juuri tunnelman takia ottelun seuraaminen paikan päällä on huomattavasti kiehtovampaa kuin televisiossa. Kollegoita ja näiden perheitä on mukava tavata rennommissa merkeissä kuin työpaikalla, ja on tunnustettava, etten varsinaisesti kieltäydy samppanjatarjoilustakaan.  

Tällaisena olin eilen katsomassa Marseillen peliä Guingampia vastaan:

Sain pomolta lahjaksi OM-fanihuivin, joka minulla oli eilen kaulassa ottelun aikana. Tässä kuvassa se kuitenkin näkyy parhaiten:

  

Jostain syystä byroon miehet eivät edelleenkään ota minua tosissaan, kun hehkutan uutta innostustani jalkapalloon, mutta ehkä se aikanaan muuttuu.