Viikonloppu juudaksenpuiden kylässä

Parhaillaan on menossa sellainen vaihe, että E. ja minä emme paljon kotona viihdy. Olemme tämän vuoden puolella ehtineet oleskella hotelleissa jo ainakin viisi kertaa – kaksi niistä tosin pakottavasta syystä ja loput muuten vain, hetken mielijohteesta. Kuluneena viikonloppuna olimme jälleen menossa, tällä kertaa Visanissa, parinsadan kilometrin päässä Aixista. 

Visan on piskuinen alle parintuhannen asukkaan kunta, joka sijaitsee fyysisesti Drômen departementissa, mutta kuuluu kolmen muun lähikunnan kanssa hallinnollisesti Vaucluseen. Emme olleet aiemmin käyneet siellä, melko lähellä kyllä, sillä tässä postauksessa esitelty Grignanin linna ei ole kovin kaukana. Visan ei välttämättä ole sellainen paikka, jonne varta vasten olisimme lähteneet viikonlopun viettoon, mutta nyt meidät houkutteli sinne erityinen syy: Sheila, E:n idoli ja yksi minunkin suosikeistani, esiintyi lauantaina Valréasin pikkukaupungissa, joka sijaitsee Visanin vieressä. Emme löytäneet Valréasista sopivaa hotellia, joten yövyimme Hôtel du Midissa Visanissa, sillä ajomatkaa kaupunkien välillä on vain kymmenen minuuttia.

Visan on soma, ikivanha pikkukylä kivitaloineen, vanhoine kaupunginmuureineen ja kukkaistutuksineen. Meidän hotellihuoneemme antoi vanhan kylän puolelle hiljaiselle kadulle:

Mukulakivikatu oli kuin suoraan 1800-luvulta. Aivan hotellia vastapäätä sijaitsee Hôtel-Dieu, 1300-luvulta peräisin oleva entinen sairaala:

Uinuvan pikkukylän etuihin kuului myös se, että sain pysäköidä auton yöksi suoraan huoneemme ikkunan eteen:

Lauantai-iltana lähdimme autolla konserttiin Valréasiin. Valréas on jonkin verran Visania isompi, mutta asemakaavaltaan samanlainen: lukuisia kiemuraisia, jyrkkiä, tuskin auton levyisiä yksisuuntaisia katuja. Navigaattori sekosi niissä heti alkuunsa, joten matelin umpimähkään kapeilla kujilla ja osuin kerran jopa pienelle aukiolle, jolta lähtevistä kaduista jokainen oli varustettu kielletty ajosuunta -merkillä! Kuin ihmeen kautta osuimme oikealle paikalle konserttisalina toimivan elokuvateatterin eteen ja pyydystin jopa koko aukion viimeisen parkkipaikan. Lopulta olimme paikoillamme viisi minuuttia ennen esityksen alkua. 

Vastoin tapojani olin jättänyt kameran hotellille, joten minulla ei ole konsertista kuin pari kännykällä napattua epäselvää kuvaa:

Hyvä meininki siellä joka tapauksessa oli myöhäiseen iltaan saakka.

Sunnuntaina ennen lähtöämme kotimatkalle kuljeksimme vielä hetken Visanin vanhassa kylässä. Juudaksenpuut olivat täydessä kukassa:

Hotellin naapuritaloja:

Porttikäytävä, josta pääsi ajamaan hotellin takaiselle kadulle, on peräisin 1300-luvulta:

Vanhaa kaupunginmuuria:

Kotiin kiersimme vielä Vaison-la-Romainen ja Dieulefitin kautta, mutta niistä en löytänyt mitään kiinnostavaa valokuvattavaa. 

E. oli onnellinen nähtyään Sheilan, mutta on minullakin kaikenlaista kivaa odotettavissa myöhemmin tänä vuonna:

Kaksi konserttia Pariisissa, yksi Marseillessa, toivottavasti yksi Avignonissa (liput eivät ole vielä myynnissä) ja vielä yksi Berliinissä ensi vuoden maaliskuussa! Saksan kiertue typistyy tällä kertaa minun kohdallani yhteen ainoaan konserttiin, koska lomapäiviä on käytettävissäni kaikkea muuta kuin rajattomasti, mutta parempi sekin kuin ei mitään.