maanantai 31. maaliskuuta 2014

Lepoa silmille

Kuluneena viikonloppuna en taaskaan voinut jäädä liskoilemaan sänkyyn puoleenpäivään asti, vaan oli laittauduttava ja lähdettävä kaupungille. Siitä saakka, kun aloin käydä töissä, olen käynyt keskustassa enää aniharvoin ja sinne mennessäni yritän kerätä mahdollisimman monta asiaa hoidettavaksi samana päivänä. Niin nytkin. Alunperin olin menossa vain silmälääkärille ja paperikauppaan, mutta yllättäen sainkin toimitettavakseni aivan odottamattoman askareen.

Jouduin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni silmälasiostoksille.

Toisin kuin ilmeisesti Suomessa, Ranskassa silmälääkäri tarkistaa näön ja määrää lasit ja optikko vain myy ja tilaa ne. En ollut käynyt silmälääkärillä sitten opiskeluvuosieni, eli en ainakaan kolmeen vuoteen, joten nyt päätin mennä. En siksi, että olisin havainnut näköni mitenkään heikentyneen, mutta istun kuitenkin tiiviisti tietokoneruutuni edessä viitenä päivänä viikossa aamuyhdeksästä puoli seitsemään illalla ja ajattelin siksi tarkistaa, onko se jotenkin vaikuttanut silmiini. Välillä työpäivän jälkeen ne ovat nimittäin epämiellyttävän valonarat ja minulla on joko lievää päänsärkyä tai kummallinen painon tunne ohimoilla ja/tai otsalla silmien yläpuolella. Joskus pääni ja silmäni tuntuvat iltaisin niin väsyneiltä, etten viitsi edes lukea, vaikka tavallisesti se on lempipuuhaani. 

Silmälääkäri totesi, että näköni on aivan normaali, mutta tietokoneella työskentely selvästi rasittaa silmiäni ja siksi hän suositteli minulle kevyiden silmälasien hankkimista. Lääkäri kutsui niitä "lepolaseiksi", lunettes de repos, ja minun on tarkoitus käyttää niitä vain töissä. Optikko selitti, että silmieni väsyessä lasit jotenkin hoitavat silmien tehtävät niiden puolesta ja antavat siten silmieni levätä. En tiedä, millä yksiköllä silmälasien voimakkuutta mitataan, mutta minun lasini ovat 0,5 molemmissa silmissä. 

Menin siis silmälääkäriltä suoraan E:n käyttämälle optikolle ja harmittelin, ettei minulla ollut mukanani makutuomaria. Silmälasien valitseminen on hurjan vaikeaa! Minulle on muutenkin useimmiten vaikeaa valita yli kolmesta vaihtoehdosta, oli kyse sitten huulipunista tai jäätelömauista, saati sitten optikkoliikkeen kymmenistä silmälaseista. Onneksi asioin tutuhkon ja asiantuntevan optikon kanssa, ja onneksi kasvojeni muoto rajasi pois edes osan mahdollisuuksista.

Lopullisen valinnan tein näiden kolmen vaihtoehdon välillä:



   
Arvaatteko, mitkä lopulta valitsin?

Alimman kuvan lasit.


Optikko kehui, kuinka kapeahkot linssit tasapainottavat possunposkieni pyöreyttä. Ehkä sitten. Ylimmät kehykset olivat liian kapeat ja keskimmäiset taas vähän liian hengettömät. Otan parempia kuvia, kunhan lasit aikanaan saapuvat. 

Olen perheestäni viimeinen, jolla ei ole silmälaseja, ja niitä ostaessani tunsin itseni yhtäkkiä jollain tapaa vanhaksi, vaikka silmälaseilla ei olekaan mitään tekemistä iän kanssa. Lohdutin itseäni sillä, etten sentään tarvinnut laseja huonon näön vuoksi vaan silmiä rasittavan tietokoneen. Toisaalta epäilen, että saatan hyvinkin kiintyä laseihini niin, etten malta käyttää niitä pelkästään töissä ollessani vaan haluan ne päähäni jatkuvasti! Ostin jo eBaysta niille asiaankuuluvan säilytyskotelon:

(kuva)

Silmälasioperaation onnistuneen lopputuloksen juhlistamiseksi nautin kevään ensimmäisen ulkojäätelön Cours Mirabeaun yläpäässä:


Philippe Faurin jäätelöt ovat suunnilleen parhaita, jotka tiedän: makuja on varmasti lähemmäs 30 ja ennen kaikkea ne on valmistettu 100% luonnollisista raaka-aineista. Minä valitsin kuppiini hasselpähkinää, maapähkinää ja suosikkimakuani maitoa. Faurilla on tosiaan tuoreen, raikkaan maidon makuista jäätelöä, jonka La Provencen toimittajakin valitsi parhaaksi jäätelömauksi viime kesänä tehdessään empiiristä tutkimusta Aixin jäätelöbaareista.

Kaikki muut asiat hoidettuani satuin kulkemaan Repetton liikkeen ohi. Repetto on tunnettu erityisesti balettitossuistaan ja tanssipuvuistaan, mutta myös ballerinakengistään etenkin Brigitte Bardot'n käytettyä niitä elokuvassa "Ja Jumala loi naisen". Balettiin olen mahdollisimman väärän mallinen, mutta onneksi elegantissa liikkeessä myydään myös tavalliselle pulliaiselle sopivia kenkiä. Minä iskin välittömästi silmäni näihin:

(kuva)

Olen kaivannut kunnon punaisia kenkiä siitä asti, kun kymmenisen vuotta vanhat Vagabondin punaiset kiiltonahkakorkokenkäni tulivat tiensä päähän pari vuotta sitten. Nyt minulla on vihdoin niille arvoisensa seuraajat, sillä en voinut jättää näitä kauppaan. Ne pääsevät todennäköisesti ensi kertaa ulkoilemaan huomenna, sillä aamulla on firman hallituksen kokous, jota varten minulla on tapana pukeutua hieman normaalia fiinimmin. (En tietenkään itse osallistu kokoukseen, mutta otan ihmiset vastaan ja hyppään sitten tarvittaessa vähän väliä kokoushuoneessa milloin mitäkin asiaa varten.)   
    

8 kommenttia:

fifin maman kirjoitti...

Hyvät ostokset!

Anonyymi kirjoitti...

Hienot lasit.
Näyttöpäätelasit olivat minullakin ensimmäinen tarve. Nyt jo kaksitehoilla...

Ihailen Repettoja aina Ranskassa käydessäni. Harmi vaan että kaikissa minun mieleeni olevissa malleissa on nahkapohjat. Ne eivät ole mitenkään käytännölliset Suomen vesisateissa.

Mukavaa viikkoa. Kiva kun kirjoittelet blogia.

Nina

Riitta kirjoitti...

Hienot lasit! Hyvä valinta :)

Mary Von Törne kirjoitti...

Ai että, laseja on ihan kamala valita, kun niitä on sitten siedettävä aika pitkään. Arvasin, että valitsit nuo kolmannen kuvan lasit, ne sopivat parhaiten. Viimeksi sain optikolta kolmet koepokat kotiin pariksi päiväksi koeteltavaksi ja miehenkin ihmeteltäväksi.

voikukka kirjoitti...

Sitten kun laseissa on voimakkuutta niin paljon, ettei ilman niitä näe kunnolla, kehyksien valinta onkin hauskaa. Sinä kai kuitenkin näit kasvosi kunnolla peilistä.
Joka tapauksessa asiantunteva ja rehellinen optikko on paras apu.

Elisa Rocchi kirjoitti...

Hyvät lasit, onnea uusille! Tykkäsin sulla kovasti myös noista kakkoslaseista.

Johanna Kalastaja kirjoitti...

Hyvä lasivalinta ja upeasti laitetut huulet!
Oletko muuten joskus käynyt Sisteronissa? Olen tulossa Provenceen ja Sisteron kiinnostaisi.

Lämmintä huhtikuuta!

Johanna

Fifi kirjoitti...

Maman,
Eikö vaan?!

Nina,
Tuota nahkapohjaongelmaa en tullut ostohetkellä lainkaan ajatelleeksi, mutta eikö vain mulla ollut ne jalassa tiistaina, kun alkoi yhtäkkiâ sataa vettä kaatamalla. Kengät olivat märät parissa minuutissa. :( Kuivuivat onneksi, mutta kieltämättä niitä ei ole tarkoitettu märän kelin jalkineiksi.

Mukavaa loppuviikkoa samoin ja kiitos, että luet blogiani!

Riitta,
Kiitos! :)

Mary Von Törne,
Minun on muutenkin aina suunnattoman vaikea valita, oli kyse sitten mistä tahansa, mutta tätä valintaa harkitsin varsin pitkään. Onneksi kaikki ovat sanoneet, että nuo valitsemani lasit olivat ehdottomasti parhaat.

Voikukka,
Tosiaan, valinta on varmasti vieläkin vaikeampi silloin, kun laseja ei itse kunnolla näe!

Elisa Rocchi,
Kiitos! Kakkoslasit pysyivät mukana ihan loppusuoralle asti, kunnes kolmoset lopulta veivät voiton.

Johanna Kalastaja,
Voi kiitos! :)

Olen käynyt Sisteronissa useasti ja se on todella mukava pikkukaupunki, suosittelen ehdottomasti! Sinne pääsee helposti Marseillesta/Aixista A51-moottoritietä. Sisteronissa kannattaa vierailla ainakin kukkulan huipulla olevassa linnoituksessa (Citadelle de Sisteron), josta on upea näköala Durance-joelle. Linnoitukselle voi nousta joko jalkaisin tai pienellä junalla, joka lähtee keskusaukiolta kaupungintalon vierestä. Aivan kukkulan juurella on kävelykatu Rue Saunerie, jonka varrella on pieniä ravintoloita ja putiikkeja. Jos pidätte täytetyistä crêpeista, samaisella kadulla on Crêperie L'Akène, jossa käyn lounaalla aina Sisteronissa käydessäni. Se näyttää pieneltä ja vaatimattomalta, mutta crêpet ovat todella herkullisia ja ravintolasali on louhittu suoraan linnoituskukkulan sisään, joten siellä tuntee syövänsä kallioluolassa.