Töitä ja lomia

Radiohiljaisuuteni on näemmä taas kestänyt niin kauan, että alan saada kevyesti huolestuneita puheluita ja viestejä: Missä olet? Onhan kaikki OK? Oletko ehkä jossain matkalla, kun blogi, Facebook ja Twitter eivät ole moneen päivään osanneet kertoa kuulumisiasi? Tämä on nykyaikaa parhaimmillaan (pahimmillaan?); heti kun ihmiseen ei saa yhteyttä netitse, on syytä epäillä, että jokin on hullusti. Pakkohan sen on olla kipeä, jos se ei edes twiittaa!

Ei, en ole kipeä enkä matkoilla. Sen sijaan meillä kyllä lomaillaan, sillä E. on vielä tämän viikon kevätlomallaan ja melkein joka päivä on jotain pientä tai isompaa menoa ja tekemistä. Lauantaina jouduin koko päiväksi evakkoon keskustaan, koska E. ja avuksi tullut siivooja tekivät vuosittaisen, perusteellisen kevätsiivouksen ("perusteellisella" tarkoitan esim. hellan kannen irti ruuvaamista ja ruuvinreikien puhdistamista pumpulipuikolla...) ja niinpä minun oli parasta pysyä pois jaloista. Katsoin kaksi elokuvaa, yhden huonon (Lumikki) ja yhden hyvän (tuore saksalaisleffa Über uns das All), kävin syömässä ja ostamassa käsivoidetta ja juomassa monacoa lempiterassillani odotellessani "nyt saat tulla kotiin" -viestiä. 

Pelkkää lomaa ei elämä silti ole: minä olin nimittäin viime viikolla töissä! Tosin vain päivän mittaisella vuokratyökomennuksella, mutta kuitenkin. Työ oli tarjouskilpailuvastauksen kääntämistä ranskasta englanniksi ja sujui ennakko-odotuksistani huolimatta varsin juohevasti. Koska missio oli huippuluottamuksellinen, en voi antaa enempiä yksityiskohtia, mutta kyse oli täkäläisestä rakennusfirmasta ja kaupunkiin mahdollisesti jossain vaiheessa rakennettavasta amerikkalaisyrityksen lippulaivamyymälästä. Tarjouskilpailusta vastaava sihteeri, jonka kanssa tein töitä, oli oikein mukava, haki minut aamulla autolla töihin ja toi illalla takaisin ja olipa vielä kehunut minua vuokratyöfirmallekin. Ehkäpä sieltä myöhemmin irtoaa muitakin pätkiä...! 

Töitä olisi kieltämättä kiva tehdä enemmänkin, sillä näköpiirissä on parhaillaan kaksi tärkeää tapahtumaa. Ensin kesäkuussa tulen vajaaksi kolmeksi viikoksi Suomeen ja pistäydyn sieltä käsin hyvän ystäväni kanssa Berliinissä, ja Ranskaan palattuani lähdemme heinäkuun alussa E:n kanssa pitkäksi viikonlopuksi Amsterdamiin. E. on ollut ulkomailla viimeksi aivan 80-luvun alussa, ja minä sain hänet lopulta vakuuttumaan siitä, että Amsterdam on erinomainen paikka uskaltautua kotimaan rajojen ulkopuolelle. Itse ihastuin kaupunkiin ikihyviksi ensivisiitilläni 2009 ja olen aina halunnut sinne takaisin. Viime päivät ovatkin kuluneet matkaoppaita silmäillessä. 

Ai niin, joku ehkä haluaa tietää, miten kävi väsytystaistelussani sairausvakuutusta vastaan? Minä voitin! Tai ainakin osittain, koska sain lopulta korvaukseni, huimat 46 euroa. Alunperin toki maksoin Mehiläiseen yhteensä 128 euroa, mutta korvaus on kieltämättä Sécun perustaksan mukainen, joten pulinat pois. Kannatti sittenkin täytellä lomakkeita ja huudella niiden perään.