Kävyt eivät juhli

Kirjoitin juuri Facebookissa, että jos Provencessa vietettäisiin suomalaistyyppistä vapunaattoa, se tapahtuisi tänä vuonna kaatosateessa. Onneksi ei vietetä, ja onneksi en ole (enää) Suomessa siinä elämäntilanteessa ja/tai iässä, jolloin vapunvietto oli yksi vuoden tärkeimpiä tapahtumia.

Kahdeksan vuotta hengailin vappuaattoisin Turun keskustassa ja yliopiston liepeillä, milloin villasukat jalassa, milloin pelkkä t-paita haalarin alla. Joskus täysin vieraan ihmisen kotona vappubileissä, toisinaan taas hytisemässä Aurajoen rannan jokilaivoissa käsineet kädessä hakien lämpöä mukillisesta terästettyä kaakaota. Päivän kohokohta oli joka tapauksessa aina sama: kello kuudelta Taidemuseonmäen hirvittävässä tungoksessa kaivoimme repusta enemmän tai vähemmän valkoisen lakin sekä koko päivän selässä keikkuneen, taskulämpöisen samppanjapullon. Minun juomani oli aina nimenomaan samppanjaa, ei kuohuviiniä, ja minulla oli vappusamppanjaa varten oma lasi, jota käytin aina ja vain Taidemuseonmäellä ja joka nyt kerää pölyä mummon ruokasalin vitriinissä. Taskulämmintä samppanjaa kamalampaa juomaa ei olekaan, mutta silloin se maistui ah niin hyvältä. Olihan vappu, ja minä olin opiskelija. Oli minun juhlani ja siitä piti nauttia.

Nykyisin en taatusti enää nauttisi perinteisestä opiskelijavapusta. Tämä on kolmas vuosi peräkkäin, kun en vietä vappua mitenkään: Ranskassa tunnetaan vain toukokuun ensimmäinen päivä, ja vaikka viime vuonna olinkin vapun aikaan Suomessa, olin sairaslomalla ja pysyttelin visusti kotona.

Jos tänä vuonna olisin Turussa, saattaisin mennä nostalgisin mielin painamaan säälittävän ruskeapilkkuisen lakin päähäni ja palata sitten rauhassa kotiin nauttimaan lasillisen jääkaappikylmää samppanjaa vappulasistani, mutta siinä kaikki. Minusta on tullut käpy. En enää jaksaisi valtavia ihmisjoukkoja, huutoa ja meteliä, ilmassa lenteleviä pullonkorkkeja, päämäärätöntä vaeltelua koleassa illassa, humalaisten opiskelijoiden katselemista ja kuuntelemista, jonottamista ensin baaritiskille ja sitten vessaan, sitten uudelleen baaritiskille ja uudelleen vessaan.

Tänä vapunaattona menemme E:n kanssa ensin vakuutusyhtiöön ja sitten mahdollisesti syömään pihviravintolan "toinen pihvi ilmaiseksi" -tarjouksen houkuttelemina. Sitten palaamme kotiin, istumme sohvalla, katselemme amerikkalaista poliisisarjaa ja menemme kiltisti nukkumaan klo 23. Käpy mikä käpy. Korkeintaan saatan näyttää E:lle vanhaa kuvaa itsestäni haalarissa ja valkolakissa, vappulasi kädessä, ja kertoa, kuinka hurjaa vappueloa vietin vielä kolme vuotta sitten hamassa nuoruudessani. 

Hauskaa vappua kaikille, olitte sitten käpyjä, opiskelijoita tai mitä tahansa siltä väliltä!