Tuplakevät

On tuskin tarpeellista selailla blogiarkistoani muistaakseen, että olen vuosittain hehkuttanut kevään ihanuutta siitä saakka, kun blogin perustin. Tämä vuosi ei ole poikkeus. Minä olen ehdottomasti kevätihminen; kesäkin on toki ihana, mutta se on tavallaan pelkkä kevään jatke, ainakin täällä, missä ei tarvitse murehtia kesän sateisuutta ja viileyttä. Keväässä sen sijaan on aivan oma viehätyksensä. Siihen sisältyy niin monta ensimmäistä kertaa: kun kylmän ja pimeän talven jälkeen voi lähteä ensimmäisen kerran ulos pikkukengissä ja kevättakissa; ensimmäinen kerta, kun kaulaliinan voi vaihtaa ohueen punaiseen silkkihuiviin; ensimmäinen kerta, kun ikkunaluukut voi pitää auki kello 20 iltauutisiin saakka tarvitsematta sytyttää valoja; ensimmäinen aurinkoisella, lämmittämättömällä terassilla nautittu aperitiivi. (Tarkennus on paikallaan, koska lämmitetyillä terasseilla voi täällä periaatteessa istua läpi talven.) Viimeksi mainittu kohta on jo todistettavasti suoritettu:

Tosiasiassa kuva on ajastaan jäljessä, sillä kuvan Enkelipeli-romaani on jo luettu ja parhaillaan nautiskelen Kuningatar Margot'ksi kutsutun Marguerite de Valois'n elämäkerrasta. 

Provencen kevät on jo edennyt niin pitkälle, että lähes kaikki puut vihertävät (siitepölyallergikon kuono ei tosin tästä riemuitse) ja eräät puut ovat jo ehtineet kukkia. Tällaisen kuvan ehdin ottaa kaksi viikkoa sitten E:n isän parvekkeelta ennen manteli(?)puun kukinnan loppua:

Näissä oloissa tuntuu aivan oudolta, että Suomessa satelee edelleen lumiräntää ja kadut ovat jään ja loskasohjon peitossa. No, vajaan kolmen viikon kuluttua pääsen itse näkemään, miten maa makaa... Se hyvä puoli tässä on, että saan tänä vuonna kokea tuplakevään: ensin aikaisin täällä ja aikanaan myöhemmin Suomessa. (Kai se lumi sieltä juhannukseksi sulaa.) Suomessa kevät tuntuu, jos mahdollista, vieläkin hienommalta talven lumihelvetin jälkeen; täällä kun voi vuoden ympäri käyttää pikkukenkiä ja aurinkolaseja, ei niitä osaa arvostaa aivan yhtä paljon kuin pohjoisessa.

Kevääseen kuuluvat tietenkin myös uudet kevät-ja kesävaatteet. Otin ja tilasin La Redoute -postimyynnistä kesämekkoja, jotta vältän turhan kaupoissa juoksemisen. Vielä en ole saanut niistä kuvia ylläni, mutta pientä alustavaa esimakua kuitenkin:

Tämä tuo etäisesti mieleeni Mireillen 60-luvulla käyttämät Féraud'n puvut, vrt. alempi kuva oikealla:

(kuva täältä)

Tämä musta näyttää kuvassa muodottomalta roikolta...

... mutta on päällä aivan normaalin mekon näköinen, ja lisäksi siinä on mainio yksityiskohta:

Nauhalla voi nimittäin säädellä décolletén avonaisuutta, jolloin sama vaate kelpaa niin töihin kuin illalla ulos menemiseenkin – mikäli siis oletetaan, että olisin ulos menevää sorttia enkä viettäisi iltojani kotona syli täynnä mopseja. 

Kolmannesta en saanut kelvollista henkarikuvaa, joten tässä esittelykuva La Redouten sivulta:

Äkkäsin ohikulkiessani nuorisovaateliike Pimkien ikkunassa hauskan kevätkampanjan: 

Fifi Lapin eli Fifi-pupu! Harmi, etteivät Pimkien vaatteet ole minun tyyliäni (eivätkä juuri kokoakaan...).

Kevät ja vapaus

Ohi on! Ei enää kuivia kolmetuntisia luentoja kaupasta ja taloudesta, ei esitelmiä, tenttejä, eikä kirjallisia töitä. Olen vapaa! Työharjoitteluni alkaa kolmen viikon kuluttua, ja siihen asti minulla on aikaa ja mahdollisuus tehdä mitä tahdon (siis myös blogata!). Opinnot ovat ohi, toivottavasti viimeistä kertaa elämässäni. 

Palautin 38-sivuisen ranskankielisen lopputyöni torstaiaamuna, samalla kun esitin suullisesti työni englanniksi:

Täällä on tapana sitoa kaikki opiskelijatyöt muovisella kierrekansisysteemillä, jota varten on olemassa kummallisen näköinen kone:

 (kuva täältä)

Minä valitsin työhöni vaaleanpunaisen takakannen, onhan kyse roséviinistä. Työ käsittelee Suomen viinimarkkinoita: millainen tarjonta ja kysyntä (rosé-)viinillä on Suomessa, miten suomalainen kuluttaja käyttäytyy alkoholin suhteen yleensä ja viinin suhteen erityisesti, miten pääsee Alkon tavarantoimittajaksi, miten viini käytännössä kuljetettaisiin Provencesta Suomeen ja mitä se maksaisi sekä miten viinin myyntihinta lopulta Alkossa muodostuu. Työn parissa ovat kuluneet tammikuun lopusta saakka lähes kaikki maanantai- ja tiistaipäiväni ja viikonloppuni; E:n viettäessä siestaa minä luin Alkon valikoimaanotto-opasta ja Suomen alkoholilakia ja muunsin niitä mahdollisimman selkeäksi ranskankieliseksi tekstiksi. 

Kun yli 30-sivuinen työ oli valmis, se piti vielä tiivistää englanniksi kolmeen sivuun ja valmistella sen pohjalta 15-minuuttinen englanninkielinen esitelmä PowerPointeineen. Kiitos Kaisalle ja Maurelitalle Open Office -vinkeistä edellisessä postauksessani; latasin sen saman tien ja sainkin aikaiseksi komean esityksen paljon helpommin kuin etukäteen kuvittelin. Ohjelmasta löytyi jopa viiniköynnöskuvioinen valmispohja:

 Koska en osaa tehdä kuvaruutukaappausta, otin ruudusta valokuvan. 

Kuten kuvasta näkyy, rosé ei ole hirmuisessa huudossa Suomessa. Alkon sivuja penkomalla löysin vaikka mitä mielenkiintoista tietoa:

• Alkon valikoimaan kuuluu tällä hetkellä 21 eri roséta, joista 7 on ranskalaisia, mutta vain yksi Provencesta.
• Viime vuonna myytiin yhteensä 52,6 miljoonaa litraa viiniä, joista 27 158 000 l punaviiniä ja vain 735 000 l roséta eli 37 kertaa vähemmän.
• Suomalainen täysi-ikäinen kuluttaja ostaa keskimäärin 1,5 pulloa viiniä kuukaudessa ja kuluttaa 13 l viiniä vuodessa (ranskalainen 22,7 l / vuosi).
• Viime vuoden myydyin alkoholijuoma oli punaviini: JP Chenet Cabernet-Syrah.
• Kesä- ja heinäkuussa rosén myynti on yli kaksinkertainen keskivertokuukauteen verrattuna, kun taas syyskuusta huhtikuuhun myynti jää alle keskiarvon. 
• Rosén myynti on vain 1 % viinin kokonaismyynnistä.
• 50-luvulla suomalainen kuluttaja joi yhden lasin viiniä vuodessa, 2008 taas 2 lasia viikossa.
• 52 % miehistä juo aterialla mieluiten maitoa. 

Esitelmäni onnistui mielestäni varsin hyvin, ja eräs myöhemmin samana päivänä esiintynyt luokkakaverini kertoikin kuulleensa ja/tai nähneensä, että olisin saanut arvosanan 16/20. Toivottavasti arvosana koskee vain suullista käsittelyä, sillä olisi oikeus ja kohtuus, että opettaja arvioisi myös kirjallisen tuotoksen eikä arvostelisi sitä parin minuutin selailun perusteella. Todennäköisimmin saan kuitenkin kirjallisestakin osuudesta kohtuuhyvän arvosanan. Vielä pitää päästä läpi kaikista tenteistä tai saada osasta niin hyvä numero, että ne nostavat yhdessä keskiarvoni yli 10/20, sekä saada työharjoitteluraportista niin ikään vähintään keskiarvoinen arvostelu. Kunhan nämä vaatimukset täyttyvät, saan syyskuussa kansainvälisen kaupan kandidaatin todistuksen käpälääni.      

Nyt tuntuukin suorastaan oudolta, että minulla yhtäkkiä onkin vapaa-aikaa. Elokuvissa käyminen tai kirjan lukeminen ei olekaan pois jostain muusta tärkeämmästä. Enää ei tarvitse ajatella, että voin katsoa jakson Matkaoppaita tai Poliiseja TVkaistalta sillä ehdolla, että kirjoitan sen jälkeen ylimääräisen sivun lopputyötä. Vaikka markkinatutkimusta ja gradua ei voikaan verrata keskenään, tuntuvat valmistuminen ja hartaasti puurretun lopputyön valmiiksi saaminen aina yhtä hienolta. Tämä blogi on todistamassa jo toista valmistumistani; toivottavasti tämä opiskelu nyt riittää yhdelle ihmiselle ja näillä eväillä työpaikka vihdoin irtoaisi.

   

Uussisäsuomalainen...?

Ennätin juuri päästä takaisin Ranskaan, kun saan jälleen kerätä tavarani ja lähteä uudelleen päinvastaiseen suuntaan. Kuten jo Facebookissa riemuitsin, löysin sittenkin työharjoittelupaikan ja vieläpä Salosta! Kyseessä on Hella Lighting -niminen saksalaisyritys, joka valmistaa mm. autojen sisävaloja. Vielä en tiedä tarkemmin, mitä käytännössä tulen tekemään tai milloin tarkalleen harjoittelu alkaa, mutta olen avoin kaikille tarjouksille. Olen niin helpottunut ja onnellinen, että ongelma ratkesi ja asia järjestyi! Nyt saan kaiken lisäksi asua kuluitta kotona, olla joka päivä mopsien kanssa, käydä viikonloppuisin Turussa ja tehdä rauhassa kaikenlaista, mikä aina liian lyhyillä Suomilomilla on aina jäänyt tekemättä. 

 (kuva täältä)

Tietenkin mitalilla on kääntöpuolensa. Olen vähintään kolme kuukautta erossa E:stä, menetän Aixin aikaisen ja ihanan kevään ja kesän ja joudun Suomen epävarman ja viileän sään armoille. E. oli toki pahoillaan ja surullinen kuullessaan, että lähden taas pitkäksi aikaa pois, mutta ymmärtää tietenkin, että se on opintojeni ja myöhemmän työllistymiseni kannalta välttämätöntä. Kuusi vuotta kaukosuhteessa elettyämme olemme jo enemmän tai vähemmän tottuneita, vaikka kivaa se ei olekaan. 

Pitääköhän minun nyt tehdä väliaikainen muuttoilmoitus takaisin Suomeen? ja mikähän minä siinä tapauksessa olen, paluumuuttajako? Ex-ulkosuomalainen, uussisäsuomalainen...? Kielellä leikittely on eräs lempiharrastuksistani, ja sen huomaa.

 (kuva täältä)

Toistaiseksi kuitenkin kaikenlaiset harrastukset ovat pannassa, sillä päiväni täyttyvät tiukasta opiskelusta. Torstaina on neljä tenttiä (!) samana päivänä ja seuraavana torstaina lopputyöni suullinen käsittely englanniksi. Roséviinin vientiä Suomeen käsittelevästä lopputyöstä onneksi puuttuvat enää lopetuskappale, sisällysluettelo, englanninkielinen tiivistelmä ja kansilehti. Eniten päänvaivaa tuottaa suullisen esityksen valmistelu, sillä kuten monet tietävät, kommunikoin huomattavasti sujuvammin kirjallisesti kuin suullisesti; ja vaikka englannin puhuminen ei mikään ongelma olekaan, täytyy minun opetella koko viini- ja vientialan ranskaksi oppimani terminologia uudelleen englanniksi. Kaikkein hankalinta on kuitenkin havainnollisuus: käsittelyyn pitäisi sisällyttää PowerPoint-esitys, mutta minä en ole koskaan käyttänyt PPT:a eikä minulla ole sitä tietokoneellani. Täytyy yrittää jossakin vaiheessa ensi viikon aikana päästä yliopiston atk-luokkaan sellaiseen aikaan, kun siellä ei ole opetusta, ja haparoida umpimähkään. Tuskin se niin vaikeaa voi olla, vaikka minulla ei tosiaan ole aavistustakaan, miten PowerPointia käytetään. 

 

Lyttykuonot lumessa

Olen palannut Ranskaan, häntäni on taas pystyssä – ainakin melkein –, uusi harjoitteluhakemus vetämässä ja jo 21 sivua lopputyötä valmiina. Tunnelmat ovat siis huomattavasti positiivisemmat kuin viime postauksessa. 

Paluumatkani sujui yhtä hyvin kuin menokin. Itse asiassa taidan vastaisuudessa lentää pelkällä KLM:lla Amsterdamin kautta, koska Air Francen ja KLM:n ollessa nykyisin samaa firmaa lentopisteitä kertyy yhtä lailla molemmilta, ja ennen kaikkea koska Schipholin lentokenttä on tuhat kertaa viihtyisämpi kuin Roissy-CDG. Mennessä jouduin odottelemaan siellä lähemmäs viisi tuntia eikä aikani tullut kertaakaan pitkäksi: Roissysta ei löydy löhösohvia, kasinoa (jossa en tosin käynyt), taidemuseota, jalkahierontaa tai suklaabaaria, Starbucksista puhumattakaan. Englantiakin saa puhua, mihin minulla on aivan liian harvoin tilaisuus. Tosin kesällä minun ei tarvitse odotella millään kentällä, sillä lähtiessäni äkkäsin Marignanesta seuraavan mainoksen:

Vihdoinkin saamme suorat lennot Marseillesta Helsinkiin, vaikka vain kesäkaudeksi! Nyt kaikki täkäläiset matkustamaan joukolla Suomeen ja suomalaiset sieltä tänne, jotta Blue1 tajuaa linjalla olevan kysyntää eikä se jää vain kokeiluksi. Äidin olen jo ylipuhunut tulemaan heinä- tai elokuussa ensimmäistä kertaa Aixiin.

Vaikka talvilomaviikkoni oli valitettavan lyhyt ja nopeasti ohi, ehdin kuitenkin nauttia täysillä kodista ja koirista ja ottaa siinä ohella valokuvia lumikasoista ja -hangista sekä mopseista lumikasoissa ja -hangilla. Tällaisia esimerkiksi:

 Normaalisti postilaatikkomme eivät ole maan tasalla, vaan niissä on ainakin metrin pituiset jalat. Nyt joutuu menemään kyykkyyn, jotta postin saa ongittua laatikon pohjalta.

Ja sitten sitä luvattua mopsiosastoa:

 Meeri

 Ylhäällä Guru, alh. vas. Meeri ja oik. Mirkku

 Guru ja Meeri päiväunilla

Meeri on apulainen, Mirkku diiva ja Guru älypää. Huomaa Mirkun vaaleanpunainen hihna.

 Guru, Mirkku ja Meeri

 Meeri

 Mirkku

 Guru

Meeri

Fifin rakkaat <3