Tuplakevät

On tuskin tarpeellista selailla blogiarkistoani muistaakseen, että olen vuosittain hehkuttanut kevään ihanuutta siitä saakka, kun blogin perustin. Tämä vuosi ei ole poikkeus. Minä olen ehdottomasti kevätihminen; kesäkin on toki ihana, mutta se on tavallaan pelkkä kevään jatke, ainakin täällä, missä ei tarvitse murehtia kesän sateisuutta ja viileyttä. Keväässä sen sijaan on aivan oma viehätyksensä. Siihen sisältyy niin monta ensimmäistä kertaa: kun kylmän ja pimeän talven jälkeen voi lähteä ensimmäisen kerran ulos pikkukengissä ja kevättakissa; ensimmäinen kerta, kun kaulaliinan voi vaihtaa ohueen punaiseen silkkihuiviin; ensimmäinen kerta, kun ikkunaluukut voi pitää auki kello 20 iltauutisiin saakka tarvitsematta sytyttää valoja; ensimmäinen aurinkoisella, lämmittämättömällä terassilla nautittu aperitiivi. (Tarkennus on paikallaan, koska lämmitetyillä terasseilla voi täällä periaatteessa istua läpi talven.) Viimeksi mainittu kohta on jo todistettavasti suoritettu:

Tosiasiassa kuva on ajastaan jäljessä, sillä kuvan Enkelipeli-romaani on jo luettu ja parhaillaan nautiskelen Kuningatar Margot'ksi kutsutun Marguerite de Valois'n elämäkerrasta. 

Provencen kevät on jo edennyt niin pitkälle, että lähes kaikki puut vihertävät (siitepölyallergikon kuono ei tosin tästä riemuitse) ja eräät puut ovat jo ehtineet kukkia. Tällaisen kuvan ehdin ottaa kaksi viikkoa sitten E:n isän parvekkeelta ennen manteli(?)puun kukinnan loppua:

Näissä oloissa tuntuu aivan oudolta, että Suomessa satelee edelleen lumiräntää ja kadut ovat jään ja loskasohjon peitossa. No, vajaan kolmen viikon kuluttua pääsen itse näkemään, miten maa makaa... Se hyvä puoli tässä on, että saan tänä vuonna kokea tuplakevään: ensin aikaisin täällä ja aikanaan myöhemmin Suomessa. (Kai se lumi sieltä juhannukseksi sulaa.) Suomessa kevät tuntuu, jos mahdollista, vieläkin hienommalta talven lumihelvetin jälkeen; täällä kun voi vuoden ympäri käyttää pikkukenkiä ja aurinkolaseja, ei niitä osaa arvostaa aivan yhtä paljon kuin pohjoisessa.

Kevääseen kuuluvat tietenkin myös uudet kevät-ja kesävaatteet. Otin ja tilasin La Redoute -postimyynnistä kesämekkoja, jotta vältän turhan kaupoissa juoksemisen. Vielä en ole saanut niistä kuvia ylläni, mutta pientä alustavaa esimakua kuitenkin:

Tämä tuo etäisesti mieleeni Mireillen 60-luvulla käyttämät Féraud'n puvut, vrt. alempi kuva oikealla:

(kuva täältä)

Tämä musta näyttää kuvassa muodottomalta roikolta...

... mutta on päällä aivan normaalin mekon näköinen, ja lisäksi siinä on mainio yksityiskohta:

Nauhalla voi nimittäin säädellä décolletén avonaisuutta, jolloin sama vaate kelpaa niin töihin kuin illalla ulos menemiseenkin – mikäli siis oletetaan, että olisin ulos menevää sorttia enkä viettäisi iltojani kotona syli täynnä mopseja. 

Kolmannesta en saanut kelvollista henkarikuvaa, joten tässä esittelykuva La Redouten sivulta:

Äkkäsin ohikulkiessani nuorisovaateliike Pimkien ikkunassa hauskan kevätkampanjan: 

Fifi Lapin eli Fifi-pupu! Harmi, etteivät Pimkien vaatteet ole minun tyyliäni (eivätkä juuri kokoakaan...).