Keitto omasta päästä

Kuten taannoisessa Fifi x 8 -postauksessa mainitsin, löytyy taloudestani useampi keittokirja. Niitä ostaessani olen innoissani selannut ohjeita ja päättänyt, että tätä teen ainakin heti ensi viikolla, ja tätä ja tätä ja kenties tätäkin. Todellisuudessa olen kuitenkin kokeillut ehkä yhtä viideskymmenesosaa kaikista resepteistä. Keittokirjat unohtuvat aivan liian helposti hyllyyn, suurin osa niiden sisällöstä jää toteuttamatta ja minä jumitun kokkaamaan aina samoja ruokia, niitä, joihin ei tarvita ohjetta eikä kovin monia raaka-aineita. 

Joskus harvoin saan inspiraation ja muistan, että tietyssä keittokirjassa oli jokin kiva ruoka, jonka laittamiseen olisi juuri nyt sopiva hetki; voin kuitenkin olla varma, ettei meillä satu olemaan puoliakaan tarvittavista aineksista. Kuten olen neljäsataakolmekymmentä kertaa blogissa valittanut, ovat säilytystilamme niin minimaaliset, ettei meillä voi ylläpitää mitään monimutkaista varastoa mausteita ja jauhoja ja vihanneksia ja päivän vanhaa maalaisleipää. Koska käymme kaupassa 2-3 viikon välein, en millään osaa suunnitella niin paljon etukäteen, mitä ruokaa mahdollisesti kaksi viikkoa myöhemmin söisin. Niinpä ostan umpimähkään kaikenlaista, ja useimmiten jää puuttumaan juuri se ratkaiseva aines, jota muutamaa päivää myöhemmin olisin tarvinnut. 

Tällaisessa tilanteessa olin viime viikolla, paria päivää ennen kauppareissua. Kaapissa ei ollut enää mitään tuoretta, ei ainakaan sellaista, mitä minä olisin syönyt. Kylän lähikauppa oli kiinni enkä todellakaan ollut aikeissa lähteä bussilla Aixiin ruokakauppaan. Koska jotain oli kuitenkin syötävä, kehitin viidessä sekunnissa seuraavanlaisen improvisaatiotomaattikeiton ihan omasta päästäni: 

 (Kuva on pelkkää kuvitusta, oma keittoni näytti paljon arkipäiväisemmältä)

- 1 prk tomaattimurskaa/paseerattua tomaattia sen mukaan, haluaako keittoon palasia vai ei 

- pari dl vettä

- 1 random liemikuutio (minulla taisi olla kana, mutta mikä tahansa kelvannee)

- 1 prk kermaa

- pastaa (mikä vain käy: pätkitty spagetti, makaroni, ravioli-tyyppinen täytepasta...)

Keitä pasta. Lämmitä eri kattilassa tomaatti, vesi ja liemikuutio. Kaada kerma joukkoon ja kiehauta. Muista laittaa kattilan päälle kansi, jotta mahdollinen asuinkumppanisi ei saa sätkyä hellalle roiskuneesta tomaattikastikkeesta.

Valuta keitetty pasta ja sekoita keiton joukkoon. Päälle Provencen yrttejä ja mahdollisesti suolaa ja/tai pippuria maun mukaan. 

Hyvää ja yksinkertaista, ja näitä aineksia meiltä ainakin useimmiten löytyy. 

Keittokirjojen lisäksi olen keräillyt lehdistä lupaavan kuuloisia ruokaohjeita. Jokin aika sitten kyllästyin sekalaiseen lehtileikepinooni, josta en ikinä löytänyt etsimääni, ja ostin paperikaupasta hyvin fifimäisen muistikirjan, jonka koristelin persoonallisesti cupcake- ja macaron-tarroilla:

Kopioin kirjaan vaaleanpunaisella tussilla jokaisen säästämäni ohjeen. Nyt ne ovat kaikki yhdessä ja samassa paikassa, pysyvät tallessa ja ovat helposti löydettävissä. Yllätyksekseni olin napannut talteen ainakin viisi sellaista ohjetta, joita en ole vielä koskaan tehnyt. Tällä viikolla E. taitaakin saada syödäkseen muutakin kuin kasvissosekeittoa ja pastaa eri muodoissa...!