Bloggaajattaret Pariisissa

Olen taas takaisin täällä "alhaalla" auringonpaisteessa viileän & harmaan mutta huippuhauskan viikonlopun jälkeen, monta uutta tuttavuutta, kokemusta ja kävelykilometriä rikkaampana. Pariisin blogimiittimme oli menestys ja seuraavaa tapaamista on jo kaavailtu... Tampereelle!

Kannattanee aloittaa raportointi alusta. Pääsin lopulta ilmaan vain 45 min myöhässä ja perille Orlyyn lähes aikataulussa, joten etukäteishuoli oli onneksi turha. Sen sijaan aikaa kului niin paljon siirtymiseen Air Francen bussilla Riemukaaren taakse ja sieltä metrolla kaupungin läpi itälaidalle hotelliin ja taas takaisin, että yhytin muun seurueen vasta vähän ennen neljää. Siinä vaiheessa meitä oli koossa kymmenkunta, mutta illan mittaan joukko hupeni vähitellen viiteen. 

Aluksi vaeltelimme ostoskaduilla ostamatta kuitenkaan mitään, kunnes jano ja kostea kylmyys ajoivat meidät hakemaan sisäistä lämmikettä kahvilasta:

 Susu ja Stazzy

MaaMaa ja Maurelita

Drinkkien jälkeen kuljimme hiljalleen kohti Pont des Arts -siltaa, jolta avautui sekä perinteisiä pariisilaismaisemia...

(Kuvan mustatorninen rakennus on pahamaineinen Conciergerie, joka toimi Marie-Antoinetten ja tuhansien muiden vallankumouksen uhrien viimeisenä vankilana ennen mestauslavalle nousua.)

... että omaperäisempää ihmeteltävää:

Sillan verkkokaide oli täpötäynnä erilaisia lukkoja, joihin oli kirjoitettu / kaiverrettu nimiä ja päivämääriä. Ideana on, että rakastavaiset kiinnittävät lukon verkkoon ja heittävät sitten avaimet Seineen, jolloin lukkoa ei voi enää koskaan avata ja rakkaus siis säilyy ikuisesti. Ehdin juuri harmitella, ettei minulla ollut mukanani E:tä eikä lukkoa, kun Stazzy huomasi, että joku oli jo laittanut lukon puolestamme:

Tällainenkin lukko sillasta löytyi, onkohan minulla salainen pariisilaisihailija?

Vähän myöhemmin kävelimme jo vuosia sitten suljetun tavaratalo Samaritainen ohi.

Kävin siellä ensimmäisen ja ainoan kerran ollessani ensimmäistä kertaa Pariisissa 1996. Ihmettelimme, miksi loistavalla paikalla sijaitseva iso kiinteistö on yhä edelleen tyhjillään; vähän kuin Helsingin Stockmann seisoisi vuosikaudet autiona.

Hotellilla suoritetun nopean vaatteidenvaihto- ja virkistäytymisoperaation jälkeen siirryimme ensin aperitiiveille kulman taakse suomalaisravintola Mille Lacsiin ennen illallista toisessa suomalaisravintolassa Estelle's Caféssa. 

Estellella oli herkkuja tarjolla monta sorttia:

Minun valintani oli nopeasti tehty: karjalanpiirakoita ja lihapullia!

  Kävin niin innolla piirakoiden kimppuun, että melkein unohdin ottaa kuvan... 

 Kerrankin minulla oli onni myötä, sillä keittiössä oli erehdyksessä (!) laitettu ylimääräinen karjalanpiirakka myös pääruoka-annokseeni! <3

Jälkiruoaksi olisi ollut mm. salmiakkiviinajäätelöä, mutta epäsalmiakkifanina otin mieluummin porkkanakakkua, joka tosin muistutti enemmän maustekakkua. Herkullista joka tapauksessa.

Ravintolasta jatkoimme vielä kahteen baariin, kunnes vireystilamme laski nollan alapuolelle ja oli aika siirtyä lyhyille yöunille hotelliin. 

Sunnuntaiaamuna yhteisen aamiaisen nautittuamme hajauduimme kukin tahollemme, sillä viiden ihmisen porukalla on logistisesti melko hankalaa liikkua varsinkin, kun yksi haluaa nähdä ja tehdä yhtä ja toinen toista. Minä yritin ensin päästä yllä mainittuun Conciergeriehin, mutta se oli tietysti poikkeuksellisesti kiinni nimenomaan tässä kuussa, joten pistäydyin pikaisesti ostamaan E:lle tuliaiset matkamuistokojusta Notre Damen kyljestä ja hurautin sitten metrolla Madeleine-kirkolle, joka on yksi Pariisin must-kohteistani. Tälläkin kertaa päädyin siis kiertelemään vakiokortteliini Madeleinen ja Opéra Garnier'n tienoille. Olisin mielelläni lähtenyt muuallekin, mutta en uskaltanut siirtyä liian kauas hotellista, jotta varmasti ehdin hakea kassini sieltä hyvissä ajoin ennen lentokentälle lähtöä. Lopulta menin Grévin-vahamuseoon, jonka tunnen melkein läpikotaisin mutta joka on aina yhtä kiinnostava. Tällä kertaa visiitti kannatti taloudellisestikin, sillä kahden päivän turistimetrolipulla sai 30%:n alennuksen pääsymaksusta. 

 Grévinin komea sisäänkäynti; bongaa tuttu bloggaaja!

Extravagantti lempikirjailijani Amélie Nothomb.

Etenkin Grévinin Ranskan historiaa kuvaileva osasto on kiehtova. Siinä, missä muut kuvauttivat kilpaa itseään Elviksen, Michael Jacksonin ja jalkapalloilijoiden kanssa, minä ihastelin ja kauhistelin Henri IV:n murhaa ja Aurinkokuninkaan kälyä Henriettea.

   Yksinkertaistettu vahaversio Delacroix'n maalauksesta La Liberté guidant le peuple. Oikealla Victor Hugo kirjoittaa Kurjia. 

Marie-Antoinetten "oikeuden"käynti.

 

 Ludvig XIV hoveineen, oikealla Aurinkokuninkaan ensimmäinen virallinen rakastajatar Louise de La Vallière.

Ludvig XIV:n äiti Anna Itävaltalainen muskettisotureineen.

Napoléonin sukulaisnaisia, jostain syystä Joséphine ja Marie-Louise puuttuivat joukosta.

Madame de Pompadour, taustalla Mozart lapsena.

 

Aivan pelkkään historiaan en toki keskittynyt:

 

Grévin-kierroksen jälkeen minulla oli vielä juuri ja juuri aikaa pistäytyä Saint-Philippe-du-Roulen kirkossa, jossa Mireillekin silloin tällöin käy. Olin kirkon edessä vartin ennen sen aukeamista, joten menin odotellessani lämmittelemään läheiseen kahvilaan ja tilasin normaalin espressokahvin pienellä maitotilkalla. 

 

 

Varsinainen yllätys koitti, kun kahvin nautittuani vilkaisin laskua:

Tyypillinen turistimoka: en tietenkään huomannut katsoa, että kahvila sijaitsee rue du Faubourg St Honorélla, yhdellä Pariisin kalleimmista kaduista... Aixissa ei edes Cours Mirabeaulla tarvitse maksaa kahvista melkein neljää euroa! Ensi kerralla tarkkasilmäisyys kunniaan: jos paikan nimessä esiintyy sekä "Elysée" että "St Honoré", voi olla sisään astumattakin varma, ettei sieltä saa kahvia puolellatoista eurolla. Vedestä ei sentään tarvinnut maksaa...! 

Käveltyäni päivän aikana kilometritolkulla sekä maan päällä että sen alla nousin lopulta väsyneenä ja onnellisena AF:n lentokenttäbussiin. Paluulentoni lähti minuutilleen ajoissa ja laskeutui Marignaneen 55 minuuttia myöhemmin: bussimatka Riemukaarelta Orlyyn kesti kauemmin kuin lähes 800 km:n lento Pariisista Marseilleen! E. oli minua vastassa Aixin linja-autoasemalla, ja olin lopulta kotona puoli yhdeksän maissa.

Kiitokset ja halaukset kaikille miittiosallistujille! Oli ihanaa tutustua, jutella ja viettää aikaa yhdessä. Toivottavasti tapaamme pian uudelleen, joko Tampereella tai jossain päin Ranskaa!