maanantai 11. toukokuuta 2009

Was in Amsterdam geschah, vol. 1

Mitä tapahtuikaan Amsterdamissa? Saksankielinen otsikko on peräisin Mireillen hyvin kauniista 80-luvun alun kappaleesta, jossa hylätty nainen matkustaa junalla Amsterdamiin tehdäkseen abortin, mutta minun matkani tapahtumat olivat toki huomattavasti vähemmän dramaattisia.

Saapumisemme ei tosin sujunut aivan parhaalla mahdollisella tavalla: hotellimme sijaitsi keskeisen Dam-aukion nurkalla, ja maanantai-iltana aukiolla järjestettiin kuninkaallisten läsnäollessa kukkienlaskuseremonia toisen maailmansodan uhrien muistoksi. Koska edellisellä viikolla häirikkö oli yrittänyt ajaa paraatissa kuninkaallisia kuljettanutta bussia päin, oli koko Amsterdamin keskusta suljettu autoilta lukuisten poliisipartioiden ja mellakka-aitojen avulla. Läpi eivät päässeet edes viattomia suomalaisturisteja kuljettavat taksit, joten maksoimme kuusikymmentä euroa siitä hyvästä, että pääsimme noin puolen kilometrin päähän hotellista ja saimme summittaiset ohjeet siitä, mihin suuntaan lähdimme laukkujamme raahaamaan. Damin aukio oli myös reunustettu mellakka-aidoin, ja vaikka olimme vain korttelin päässä majapaikastamme, kohtelias mutta tiukka poliisisetä komensi meidät kiertämään aidat muutaman sadan metrin päästä ja palaamaan korttelin ympäri takaisin. Ketutuskäyrä oli siinä vaiheessa varsin korkealla ja se nousi entisestään, kun huomasimme, että meille annettua hotellihuonetta ei väärinkäsityksen takia ollut siivottu edellisten asukkaiden jäljiltä. Saimme viereisen, puolta pienemmän huoneen, joka lopulta osoittautui juuri sopivaksi. Huoneessa oli kaunis viisto kattoikkuna, joka antoi pienelle kapealle sivukujalle:



Ylimmästä kerroksesta oli mainio näköala Amsterdamin kattojen ylle ja Zuiderkerkin kellotorniin, josta oli kätevä tarkistaa oikea kellonaika.



Zoomatusta kuvasta erottuvat hyvin amsterdamilaisten talojen katonrajaan kiinnitetyt koukut ja väkipyörät, joiden avulla muutettaessa huonekalut saadaan nostettua suoraan ikkunoista sisään ja ulos sen sijaan, että niitä raahattaisiin kapeissa ja jyrkissä portaissa.

Vielä samana iltana lähdimme kuljeskelemaan lähitienoille ja osuimme 1400-luvulla rakennetulle vaakahuoneelle, joka alkujaan oli osa Amsterdamin kaupunginmuureja:





Seuraavana päivänä aloitimme heti aamusta vierailulla Madame Tussaudin vahamuseossa, jossa pettymyksekseni kuvattiin paljon enemmän amerikkalaisia viihdejulkkiksia kuin Amsterdamin kulta-aikaa. Kaksi kuulua taiteilijaa päätyivät sentään kuviini:





Kierreltyämme tuokion vastapäisessä De Bijenkorfin tavaratalossa vaelsimme alas kaupungin pääostoskatua Kalverstraatia, joka sekin osoittautui pettymykseksi. Monissa muotiblogeissa hehkutetut River Islandin kaltaiset liikkeet tarjosivat lähes yksinomaan räikeänväristä S-kokoista nuorisomuotia. Poikkesimme näin ollen Amsterdamin historialliseen museoon, joka sijaitsee entisessä orpokodissa ja koostuu niin monesta salista ja kerroksesta, että jo puolivälissä alkaa hengästyttää.



Iltapäivällä kävimme vielä kunnon turistien tavoin kanavaristeilyllä, jonka aikana napsin lukuisia kuvia tärkeistä ja/tai mielenkiintoisista kohteista:



Sininen silta, johon on haettu inspiraatiota Pariisin kauneimmaksikin mainitusta Pont Alexandre III -sillasta.



Magere Brug eli laiha tai kapea silta, joka avataan useita kertoja päivässä. Siltaa saavat käyttää vain kävelijät ja pyöräilijät.



Amsterdam on pyöräilijöiden kaupunki; missään muualla en ole nähnyt kolmekerroksista pysäköintitaloa polkupyörille!



Amsterdamin kapein talo jossain Herengracht-kanavan varrella.



Herengrachtin ja Reguliersgrachtin risteyksessä on seitsemän peräkkäistä kaarisiltaa.







Nämä kaksi vierekkäistä, identtistä taloa tunnetaan nimellä Kaksoset tai Kaksossisarukset.

Matkan aikana kävelimme päivittäin 10-15 km ja kävimme edellä mainittujen museoiden lisäksi mm. kissamuseossa, käsilaukkumuseossa, Van Loonin aatelisperheen kotimuseossa, asuntolaivamuseossa ja tropiikkimuseossa. "Pakollisista" nähtävyyksistä vierailimme Anne Frankin talossa, sen sijaan Rijksmuseum ja Van Gogh -museo kiehtoivat huomattavasti yksityisiä pikkumuseoita vähemmän ja jäivät siksi kokematta. Seuraavassa muutamia otoksia museovierailuiltamme:



Kissamuseo Kattenkabinetissa sai ihailla myös eläviä näyttelyesineitä.





Museo sijaitsee Herengrachtilla komeassa entisessä yksityisasunnossa.



Hollantia pystyy saksan avulla auttavasti lukemaan, mutta en silti osaa kertoa, mitä peilissä lukee.



Van Loon -museossa oli esillä talon entisen rouvan vihreä samettipuku, jota ihailin pitkään ja hartaasti.



Aatelisperheen kodin kellarikerroksen entisöity keittiö.





Löysimme sattumalta vuosi sitten avatun käsilaukkumuseon, jota ei vielä mainita matkaoppaissa. Museon vessatkin oli somistettu käsilaukuilla!



Asuntolaivamuseossa oli kodikasta ja vehreää.






Jotta postauksesta ei tule kilometrin mittaista, jatkan raporttia ja kuvitusta huomenna. Luvassa on mm. upeita kuvia Keukenhofin kukkapuutarhasta sekä kertomus seikkailustamme raitiovaunulla!

5 kommenttia:

mireval kirjoitti...

Oi, kuulostaa ihanalta matkalta! Minäkin rakastan museoita... Vaikka en ikinä ehtisi noin moneen, olen toivottoman hidas.

Amsterdam on niin kaunis. Lisäpostauksia odotellen :)

Susu kirjoitti...

Tervetuloa kotiin! Kissamuseo! Ny mää olen kade. Ja siitä kans, että tuosta vaan heti reissun jälkeen alkaa matkakertomusta pukkaamaan. Omani ei taida tulla ulos koskaan...

Bisquits kirjoitti...

Tervetuloa takaisin! Ette ehtineetkään muuten kertoa minulle, mitä tykkäsitte Keukenhofista. Tuli sitten jälkikäteen mieleen. Entä tuliko posetiivilevy ostettua vai ei? ;-)

Oli muutenkin oikein hauska tavata! :-D

Fifi kirjoitti...

Mireval: Ihanaa siellä olikin! :) Suuri osa niistä museoista, joissa vierailimme, oli pieniä ja melko nopeasti nähtyjä. Kissamuseossa taisi olla yhteensä viisi pientä huonetta ja asuntolaivassa neljä. Historiallinen museo ja tropiikkimuseo taas olivat niin suuria, että tarkkaavaisuus herpaantui väkisinkin enkä jaksanut lukea jokaisen puu-ukon, ruukunpalan tai laivanrakennustyökalun selostusta, vaan silmäilin vitriinit kursorisesti läpi ja keskityin vain niihin juttuihin, jotka koin oikeasti kiinnostaviksi.

Susu: Sä olisit tykännyt kissamuseosta! Kyllä sun täytyy jonkinlainen kertomus kyhätä tai edes julkaista kuvia, muuten en ala mitään. :D

Bisquits: Tosiaan Keukenhof-keskustelu jäi käymättä, mutta seuraavasta postauksesta käykin ilmi, että siellä oli aivan upeaa. :) Olisi harmittanut, jos se olisi jäänyt näkemättä! Posetiivilevyä ei lopulta hankittu, mutta olen edelleen sitä mieltä, että se olisi ollut oiva tuliainen veljelleni. Kiitos vielä seurasta itsellesi, otetaan joku päivä uusiksi!

Pupuce kirjoitti...

Ihana rapo ja upeita kuvia! A'dam on ehdottomasti lempikaupunkini! :)