Jälleen töissä!

Ensimmäinen työpäivä kaupungin ykkösostosmestassa on nyt takana, ja olen klassisesti väsynyt ja onnellinen. Tiivistahtinen päivä sisälsi kaikenlaista koulutusta, opastusta, neuvontaa ja kierrosta ja välillä valehtelematta tuntui, että osa informaatiosta valui ylitäysistä aivoistani korvien kautta ulos, mutta oleellisin lienee toki tallessa. Ennätin kaiken muun ohella palvella neljää asiakasta ja ohjata useita muita kollegoiden huomaan, koska omat tietoni ovat vielä kovin hatarat. Mieluiten menisin jo huomenna takaisin, koska kaikki on vielä toistaiseksi tuoreessa muistissa, mutta seuraava työvuoroni on vasta torstaina. Gradun kimppuun siis välipäivinä.

Gradusta puheen ollen, sain muokattua noin puolet työn alla olevasta analyysikappaleesta surullisenkuuluisana viime keskiviikkona, kunnes viaton piipahdus Ylen uutissivuilla naulitsi minut joukkoviestimien ääreen loppupäiväksi. Lupaavasti alkanut graduilu lopahti siihen. Päätin kuitenkin olla kommentoimatta tapahtumia blogissani tämän laajemmin, sillä uskon, että niistä on jo lehdistön ja muun median kautta kuultu kaikki mahdollinen, eikä minulla sitä paitsi ole tarjota päivittelyä ja kauhistelua monipuolisempaa näkökulmaa tragediaan. Moista joukkoteurastusta tuskin kukaan osasi aavistaa tai odottaa tapahtuvaksi. Tärkeintä juuri nyt on päästä yli kollektiivisesta järkytyksestä ja epäuskoisuudesta, ainakin meille, joita tapahtumat eivät koskettaneet henkilökohtaisesti.