Tavallisesti äärimmäisen epämatemaattiset ja hämärän loogiset humanistiaivoni ovat yllättäneet minut perinpohjaisesti: olen innostunut ratkomaan sudokuja! Mopsiviikonloppuani piristämään poikennut taloustieteilijäystäväni neuvoi minulle niiden perusidean, ja muutaman harjoittelukerran jälkeen ratkoin tämän viikonlopun Iltalehden liitteestä aukeamallisen helppoja sudokuja. Kesällä töissä ihmettelin romaanieni ääressä, miten kollegat jaksoivat vaivata aivojaan ikävystyttävillä numeroilla ja loogisilla päätelmillä. Nyt olen itse langennut samaan ansaan.
Pistäydyin iltapäivällä viimesyksyisellä työmaallani kirjakaupassa nuuskimassa. Pois lähtiessäni mukaan oli tarttunut Provence-ruokakirja ja jälleen yksi Pariisi-opas. Nyt minulla on todennäköisesti jokainen viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaistu suomenkielinen Pariisi-kirja ja muutama ranskalainen ja englantilainen lisäksi. Silti olen huomannut, ettei juuri missään oppaassa ole eräitä minun suosikkipaikkojani. Joko ne eivät yleisesti kiinnosta ihmisiä, tai sitten suuret väkijoukot eivät vielä ole löytäneet niitä, mikä tosin Pariisissa on epätodennäköistä.
Tänäkään viikonloppuna en ole graduillut, vaikka taas kerran piti. Jostain syystä läppärin virittäminen huoneeseeni on niin ylivoimaista, etten nähtävästi millään saa sitä tehtyä kolmen päivän aikana. Pöytäkoneessamme ei ole Wordia, joten kirjoittaminen tyssää siihen. Toisaalta menen tiistaina kuulemaan palautetta ensimmäisestä analyysikappaleestani, jolloin on ehkä hyväkin, ettei työ etene ennen sitä. Jos työhön on tehtävä paljon muutoksia, hoidan sen mieluummin ensin valmiiksi ja siirryn vasta sitten eteenpäin.
Pistäydyin iltapäivällä viimesyksyisellä työmaallani kirjakaupassa nuuskimassa. Pois lähtiessäni mukaan oli tarttunut Provence-ruokakirja ja jälleen yksi Pariisi-opas. Nyt minulla on todennäköisesti jokainen viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaistu suomenkielinen Pariisi-kirja ja muutama ranskalainen ja englantilainen lisäksi. Silti olen huomannut, ettei juuri missään oppaassa ole eräitä minun suosikkipaikkojani. Joko ne eivät yleisesti kiinnosta ihmisiä, tai sitten suuret väkijoukot eivät vielä ole löytäneet niitä, mikä tosin Pariisissa on epätodennäköistä.
Tänäkään viikonloppuna en ole graduillut, vaikka taas kerran piti. Jostain syystä läppärin virittäminen huoneeseeni on niin ylivoimaista, etten nähtävästi millään saa sitä tehtyä kolmen päivän aikana. Pöytäkoneessamme ei ole Wordia, joten kirjoittaminen tyssää siihen. Toisaalta menen tiistaina kuulemaan palautetta ensimmäisestä analyysikappaleestani, jolloin on ehkä hyväkin, ettei työ etene ennen sitä. Jos työhön on tehtävä paljon muutoksia, hoidan sen mieluummin ensin valmiiksi ja siirryn vasta sitten eteenpäin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti