Onnea äidit, hyvä Serbia!

Onnellista äitienpäivän iltaa kaikille äideille ja erityisesti ikiomalle karhuemolleni! PPW olet kaikkein rakkain. <3

Onnea myös Serbialle viisuvoitosta. Marija Serifovicin upea kappale Molitva oli suosikkini jo ennen semifinaalia, ja olin todella tyytyväinen sen suosioon. Kerrankin euroviisut voitti nainen, jolle keskeistä on hyvä ääni ja kaunis, vahva kappale eikä se, että hyppelee puolialastomana laskelmoidun eroottisesti ja laulaa englanninkielistä tusinamusiikkia. Yritän saada tallennettua kappaleen esittelyvideon tietokoneeni kovalevylle, jotta minun ei tarvitsisi ostaa koko viisurupeamaa DVD:nä.

Juhlistimme äitienpäivää lounastamalla Vidassa koko perheen voimin. Mukavaa, että Anttikin oli mukana; välillä tuntuu kuin olisin ainoa lapsi, koska olemme lähes aina kolmestaan. Lounaan jälkeen kävin äidin kanssa Turussa hakemassa loput tavarani ja vaatteeni. Huomenna hoidan viimeiset juoksevat asiat kaupungilla, illalla on edessä laukkujen pakkaaminen ja ylipainomaksujen murehtiminen, ja ylihuomenna hyppään lentokenttäbussiin. Uskomatonta, että blogin alareunassa tikittävä laskuri on jo melkein päätepisteessään!

Turkulaisblogimiitti japanilaistunnelmissa

Tapasimme tänään Duussin kanssa jo toistamiseen. Tällä kertaa lounastimme taannoin mainostamassani Yasukon keittiössä kolmestaan äidin kanssa. Juttua riitti ja ruoka oli hyvää, eli tapaaminen oli kaikin puolin onnistunut. Olin tyytyväinen, että ehdin vielä tavata Duussin ennen lähtöäni Ranskaan. Kovin usein juttu jää "nähdään"- ja "soitellaan"-asteelle, eikä varsinaista tapaamista ikinä saa aikaiseksi; näin minulle on käynyt kuluvan vuoden aikana jo vähintään kolmen eri ihmisen kanssa. Tulee niin sosiaalinen olo, kun näkee muitakin kuin vanhemmat ja mummon...!

Päivät hupenevat ja tekemistä on vielä paljon. Huomisaamuna menen kampaajalle, mutta aikainen herätys ei tuottane ongelmia elävän herätyskelloni ansiosta. Kultalutu-Aatu kun on ottanut tavakseen pistäytyä aamuvarhain vuoteessani toteamassa, että olen paikalla ja nukun. Jos en herää siihen, että yksitoista kiloa mopsia istuu vatsani päällä tai tyynylläni, hän käy hätyyttelemässä puolen tunnin välein. Iloisin yllätys koettiin sunnuntaiaamuna puoli kuudelta, kun Aatu (joka nukkuu alakerrassa vanhempieni kanssa) kiipesi omin päin yläkertaan makuuhuoneeseeni vanhempieni vielä nukkuessa. Äiti oli herätessään ihmetellyt, miksi mopsi nukkuu niin hiljaa. Syy selvisi, kun Aatu tuli virkeänä vastaan portaiden yläpäässä. Minä olin huomattavasti vähemmän virkeä... mutta kultapugimme on niin hellyttävä, ettei hänelle voi suuttua.

marquise.maintenon@versailles.fr

Sain vihdoin Ruutuhyppelyn luettua ja tartuin tuoreimpaan hankintaani, Françoise Chandernagorin faktaa ja fiktiota sekoittavaan teokseen L'Allée du Roi. Se on romaanimainen elämäkerta Françoise d'Aubignésta, markiisitar de Maintenonista, joka oli Ludvig XIV:n rakastajatar ja myöhemmin tämän salaa vihitty puoliso. Olen heikkona 1600-1700-luvun ranskalaiseen hovielämään Aurinkokuninkaasta Marie Antoinetteen. Aina Versailles'ssa vieraillessani ajattelen käveleväni samoissa huoneissa, joissa Madame de Pompadour ja Marie Antoinette muinoin oleskelivat, ja kuvittelen, millaista olisi elää heidän aikakaudellaan. Etenkin 1700-luvun muoti on kiehtovaa: äärimmäisen tiukkoja korsetteja, valtavia hameita, ruusukkeita, jalokivikoristeita ja mielikuvituksellisia korkeita kampauksia Marie Antoinetten tyyliin.

Toisaalta elämä tuohon aikaan oli muutakin kuin upeita pukuja. Hygienia oli olematonta. Veden uskottiin imeytyvän ihon läpi ja aiheuttavan sairauksia, mistä syystä ihmiset peseytyivät tuskin koskaan. Mahtavien kampausten alla vilisivät täit. Ihmiset kuolivat sairauksiin, jotka nykyään saataisiin helposti hoidettua. Elämä palatseissa oli todennäköisesti myös sietämättömän pitkäveteistä: uhkapeli, juonittelut ja oopperaesitykset olivat harvoja huvituksia.

En siis välttämättä sittenkään haluaisi elää 1700-luvulla. Sen sijaan on hauska leikkiä ajatuksella nykyajan ja tuon aikakauden yhdistämisestä. Salaa toisiinsa rakastuneet nuoret lähettelisivät kirjelippujen sijaan tekstiviestejä. Toisiaan vastaan juonittelevat kuppikunnat tekisivät sotasuunnitelmiaan chatissa tai messenger-keskusteluissa. Monen aatelisen omaisuuden tuhonnut uhkapeli olisi vaihtunut kansainväliseen nettipokeriin. Versailles'n ooppera- ja teatteriesityksiä katseltaisiin videotykkien avulla jättiscreeneiltä. Kuuluisat kirjeromaanit, kuten Vaarallisia suhteita tai Madame de Sévignén kirjeenvaihto, koostuisivat sähköposteista. Kuvitelmaa voisi jatkaa vieläkin pidemmälle. Millainen olisi markiisitar de Maintenonin viesti Aurinkokuninkaalle?

From: marquise.maintenon@versailles.fr
To: louis.14@versailles.fr
Subject: RDV ce soir ?

Bjr mon <3 Venez ds ma chambre ce soir ! Me manquez, ai envie vous voir. Chuis telmt amoureuse 2 vous. JVM.
Fd'A.

Niin, mitä meidän nykyisestä sähköisestä viestinnästämme mahdetaan ajatella 300 vuoden kuluttua?

Kansa on puhunut

En voi sanoa olevani yllättynyt Ranskan presidentinvaalien tuloksesta, sen sijaan olen hieman pettynyt ja erityisesti huolissani tulevista muutoksista ja niiden laajuudesta. Toki Sarkozylla on eräitä hyviä ideoita, joista olen hänen kanssaan täysin yhtä mieltä, mutta lähinnä minua mietityttävät työelämää koskevat uudistukset. 35 tunnin työviikko ei tietenkään ole täydellinen, mutta se on suonut eräälle läheiselle henkilölle 47 lomapäivää vuodessa, ja tärkein huolenaiheemme tällä hetkellä on se, ettei niiden määrä vähene. Vaalilupaukset ovat kertoneet kauniisti mahdollisuudesta tehdä verottomia ja työnantajamaksuttomia ylitöitä, mutta säilyykö valinta varmasti vapaana? Kaikkia kun ei kiinnosta tehdä enemmän töitä, vaikka niistä saisikin enemmän palkkaa. Joidenkin työilmapiiri on niin tulehtunut ja tukahduttava, että palkkaa tärkeämpää on päästä mahdollisimman usein kauas kollegoista ja työpaikasta. Toistaiseksi kaikki on vain arvailua, ja saattaa hyvinkin olla, että negatiiviset ennakkoluuloni osoittautuvat virheellisiksi. Toivon niin koko sydämestäni; muuten elämästämme uhkaa tulla hankalaa seuraavien viiden vuoden aikana.

Olen toisaalta iloinen, että vaalit ovat nyt ohi. Viime viikkoina olen kärsinyt todellisesta vaaliähkystä, joka on vieroittanut minut päivä päivältä tehokkaammin ranskalaisista medioista. En jaksanut edes seurata Royalin ja Sarkozyn suurta vaalidebattia, saati katsoa päivittäin France 2:n uutisia. Sanomalehtiä olisi pitänyt lukea joka päivä useita, jotta olisi saanut mahdollisimman monipuolisen käsityksen kampanjan etenemisestä ja ehdokkaiden tekemisistä. Energiani ei tähän riittänyt, niinpä annoin olla ja tyydyin lueskelemaan lehtiä silloin tällöin ja seuraamaan Helsingin Sanomien mainiota Pariisin kevät -blogia. Seuraavaksi ovat edessä parlamenttivaalit noin kuukauden kuluttua. Nähtäväksi jää, saako Sarkozy oikeistoenemmistön vai syntyykö jälleen poliittista päätöksentekoa hankaloittava cohabitation-tilanne, jossa presidentti edustaa eri puoluetta kuin hallitus ja parlamentin enemmistö.

Nyt palaan seuraamaan vaalivalvojaisia televisiosta ja odottamaan, näytetäänkö TV5:llä Mireillen todennäköinen Marseljeesi-tulkinta UMP:n vaalijuhlassa Place de la Concordella.

Palanen Japania Turussa

Kävin tänään jo toista kertaa hurmaavassa pikku japanilaisravintolassa Turussa. Yasukon keittiö sijaitsee Yliopistonkadulla Anttilaa vastapäätä. Ravintoloitsija on sympaattinen vanhempi japanilaisnainen, joka on muuttanut Turkuun kiinnostuttuaan Suomesta suomalaisten vaihto-oppilaiden kautta. Ensimmäisellä käynnilläni söin kanaa, mutta nyt kokeilimme veljeni Antin kanssa sushilajitelmaa, joka oli varsin mielenkiintoinen kokemus. Riisi- ja kalavoittoiset sushipalaset olivat herkullisia, mutta harmaanruskeat merileväkääröt maistuivat – no, suolaiselta merivedeltä, ja ne olivat lisäksi halkaisijaltaan niin suuria, etteivät mahtuneet kokonaisina suuhuni. Aterian hintaan kuuluivat lisäksi misokeitto ja vihreä tee. Vaikka en niin valtavasti sushista innostunutkaan, aion ehdottomasti palata syömään Yasukon kotiruokaa vielä ennen lähtöäni Ranskaan. Pikkuinen, noin 20-paikkainen ravintola on niin suloisen näköinen ja kauniisti sisustettu ja Yasuko itse niin herttainen ja ystävällinen, että siellä tekee mieli käydä päivittäin. Osaan tervehtiä ja kiittää japaniksi (ja lisäksi kysyä, onko tämä herra Tanakan auto sekä vastata ko. kysymykseen myöntävästi ja kieltävästi), mutta onneksi Yasuko puhuu ymmärrettävää, toki hyvin japanilaisvoittoista suomea. Suosittelen lämpimästi!

Nappasin pari kuvaa ravintolasta:

Jungin typologiaa: ISFJ

Surffailin taas eilen ajankulukseni netissä ja päädyin tekemään Jungin typologiateorioihin perustuvan Myers-Briggs -persoonallisuustestin. Sen mukaan olen tyypiltäni ISFJ eli Introvert, Sensing, Feeling, Judging. Tulosten tulkinta kertoo, että minun tyyppiseni ihminen haluaa ennen kaikkea auttaa muita ja tuntea itsensä tarpeelliseksi. ISFJ-ihmisiä pidetään usein itsestäänselvyytenä ja heitä aliarvioidaan. He ovat järjestelmällisiä ja tarkkoja työssään ja esimerkillisiä työntekijöitä. Perhe on keskeisellä sijalla heidän elämässään. Heillä on vain harvoja hyviä ystäviä, mutta näille he ovat ehdottoman lojaaleja. Ammateista ISFJ-tyypille sopivat parhaiten opettaja, sosiaalityöntekijä, yleislääkäri tai jokin uskonnollinen ammatti.

Jotkut piirteet näistä toki sopivat minuun, mutta en silti täysin tunnistanut itseäni tyyppikuvauksesta. En ikinä haluaisi olla sosiaalityöntekijä enkä lääkäri, en koe olevani aliarvioitu enkä myöskään tunne elämääni tyhjäksi, jos en ole jatkuvasti auttamassa lähimmäisiä. Introverttiyden kyllä myönnän, samoin sen, että pyrin tekemään työni mahdollisimman hyvin. Perhettänikin arvostan, tosin ymmärrän perheen suppeassa merkityksessä enkä laske siihen kaikkia tätejä, enoja, serkkuja ja mummon sisarusten lapsia. Joiltain osin testi siis kertoo minusta todenmukaisesti, mutta osa sen luonnetulkinnasta on täyttä kukkua ainakin minun kohdallani. Tosin ilmaiselta nettitestiltä ei kannata odottaakaan täydellistä kuvausta omasta persoonallisuudesta.

Sitten vaihteeksi gradu-uutisia: vein ykkösteoriani aamupäivällä lokeroon professorin työhuoneen ulkopuolelle! Nyt se on siis palautettu, enkä voi tehdä sen hyväksi mitään ennen ensi tiistaita, jolloin olemme sopineet tapaamisen. Tekstini on todennäköisesti vielä raakile, siitä puuttuu etenkin ranskalaisille niin rakasta metatekstiä (esim. "tässä luvussa käsittelemme näitä ja näitä asioita" tai "tässä luvussa olemme puhuneet tästä ja siitä, ja nyt siirrymme tutkimaan sitä ja tätä", eli kerrotaan mitä juuri on tehty ja mitä seuraavaksi tehdään), mutta ainakin ensimmäinen versio on nyt tehty, ja se oli alkuperäinen tavoitteenikin. Nyt voin siis vapaasti mietiskellä kaikkea muuta tiistaihin saakka.

Kävin myös palauttamassa Lindexiin viimeviikkoisen virheostokseni (eläköön kymmenen päivän mielenmuuttamisoikeus!) ja hankkimassa Andiamosta seuraavanlaiset ihanuudet aiempien hankintojeni kaveriksi:

Kotiin kävellessäni muistin, ettei minulla ole enää monta päivää aikaa käyttää hyväkseni Changen 25 %:n alennus, jonka olen ansainnut ahkeralla asioinnilla Turun ja Salon liikkeissä. Koska akuutti lingerietarpeeni on toistaiseksi tyydytetty, päädyin hankkimaan mustavalkoiset bikinit, jotka jostain kumman syystä sopivat jopa minun ei-todellakaan-rantakuntoiselle vartalolleni. Toisaalta en rannalla edes käy, vaan uimapukuni tulevat vain ja ainoastaan uimakäyttöön. Testasin bikineitä saman tien vesijumpassa, ja hyvin ne tuntuivat uimiseen ja hyppimiseen soveltuvan. Ne näyttävät tältä:

(Tietysti oma peilikuvani on hitusen erinäköinen, mutta bikinien malli on kumminkin sama...)

Jo riittää juhliminen...!

Vapunvietto sujui iloisissa, joskin turhan kylmissä tunnelmissa sisältäen mm. jauhelihapihvien grillausta, kebabin syöntiä ja ruletin peluuta Amarillossa sekä totta kai perinteisen lakituksen Taidemuseonmäellä. Pakkasen puolelle laskeneet lämpötilat ilmeisesti hillitsivät juhlintaa siinä määrin, että taksin sai kerrankin yöllä helposti, vain noin puolen tunnin jonotuksen jälkeen. Kotiin pääsin lopulta puoli kahden maissa, mikä oli varsin sopiva ajankohta. Viime vappuna palasin kaupungilta jo yhdeksän aikaan illalla, joten tällä kertaa tuli toukokuuta juhlistettua pidemmän kaavan mukaan. Tämä oli todennäköisesti viimeinen vappuni opiskelijastatuksella ja haalareissa, mikäli siis graduprojektini etenee suunnitellusti ja valmistun ennen ensi huhtikuun loppua.

Tänään meillä on käynyt sukulaisia mummon nimipäiväkahveilla, ja olen ahtanut sisääni niin paljon voileipäkakkua, täytekakkua, keksejä ja suolapähkinöitä, ettei tee mieli niellä mitään ainakaan viikkoon. Hyiyök. Lintukodon alkoholilaskuri paljasti lisäksi minun nauttineen eilispäivän ja -yön aikana ainakin kymmenentuhatta kaloria nestemäisessä muodossa, joten nyt aion takuuvarmasti elää pelkällä kasviskeitolla ja vedellä viikon loppuun saakka. Gradukin kutsuu heti huomisaamuna...!

Tässä vielä muisto eilisestä lakituksesta:



(Lasini eivät muuten ole mitkään vappuhupilasit, vaan ehtaa Chanelia Cannesista vuodelta 1999! Jostain syystä olen alkanut käyttää niitä vain vappuisin.)