Pää kolmantena jalkana

Tuleeko teille muillekin elämässä välillä sellaisia jaksoja, ettei ylimääräistä aikaa tunnu jäävän hetkeäkään ja vuorokaudet tuntuvat tavallistakin lyhyemmiltä? 

Minulla on nyt viikon ajan ollut ihmeellinen kiire koko ajan. Töissä on ollut tavallista vilkkaampaa ja työtehtäviä on riittänyt laidasta laitaan – minähän olen polyvalente eli "monialainen", lue jokapaikanhöylä: kielenkääntäjä-kirjanpitäjä-tilintarkastaja-puhelinvaihde-tarjoilija-postinjakaja-vessapaperirullanvaihtaja-sihteeri. Työpäivämme ovat pitkiä, oli töitä tai ei, ja kun pomo on paikalla, ei byroosta mielellään lähdetä ennen häntä, vaikka koko iltapäivänä ei olisi ollut mitään tekemistä. Minä pyrin kuitenkin useimmiten lähtemään kotiin klo 18.30 aikoihin, ihan vain siksi, että minulle jäisi edes osa illasta rauhassa kotona olemiseen. 

Kuluneen viikon aikana on kuitenkin monena iltana ollut kaikenlaista aikaa syövää menoa, minkä takia olen pahimmillaan ollut kotona vasta kymmenen jälkeen illalla. Toissapäivänä esimerkiksi olimme E:n kanssa molemmat lääkärillä. Omalääkärimme jää vuodenvaihteessa eläkkeelle, joten meidän piti käydä hyvästelemässä hänet, hakemassa vielä viimeiset reseptit ja potilaskansiomme sekä suosituskirjeet seuraavalle omalääkärillemme, joka pitää jossain vaiheessa etsiä. Meillä oli tapaaminen klo 18.30, mutta lääkäri oli poikkeuksellisesti myöhässä (muitakin hyvästelijöitä varmasti kävi) ja otti meidät vastaan vasta seitsemän jälkeen. Lääkäri oli harvinaisen hyvällä tuulella, jutusteli ja muisteli menneitä siihen malliin, että pääsimme sieltä ulos vasta 20.45! Suomessa käyn lääkärillä kymmenessä minuutissa ja vain silloin, kun olen kipeä, mutta täällä menee kepeästi puoli tuntia pelkkään lääkärin kanssa jutusteluun. 

Kotona olimme yhdeksän jälkeen, joten arvata saattaa, ettei siinä ehtinyt syömisen ja tiskauksen lisäksi juurikaan mitään muuta, ja petiin asti pääsimme vasta puoliltaöin. Eilen sama juttu: minulla oli toinen lääkäri Aixissa, josta pääsin kotiin vasta vähän vaille kahdeksan, ja sen jälkeen minua odottivat vaihteeksi pakkauspuuhat. 

Lähden nimittäin tänä iltana viikonlopuksi Roomaan! Nukkuminen jää siis vähiin tänä(kin) viikonloppuna, mutta ainakin saan taas henkisen piristysruiskeen joululomaa odotellessa. Tällä kertaa pitäisi olla aurinkoistakin, toisin kuin viime vuonna, jolloin talsin koko päivän kaatosateessa ja kaikki valokuvani olivat tummanharmaita.

Tässä touhuamisen lomassa ennätin ostaa uuden tietokoneenkin: 

(kuva)

En ole vielä ehtinyt ottaa siitä itse valokuvaa, joten kuvan tarjoaa Fnac. Entinen minikoneeni on pian 5-vuotias ja se alkaa selvästi olla elämänsä loppumetreillä. Uuteen tulokkaaseen olen toistaiseksi ehtinyt tutustua vain erittäin pintapuolisesti, mutta se vaikuttaa kaikin puolin mainiolta. Toivottavasti minulla on jossain vaiheessa ennen joulua edes yksi kokonainen vapaa koti-ilta käytettävänä koneen kokeilemiseen.