Luksusta arkeen

Kiitos kaikille onnitteluista ja mukavista kommenteista edelliseen postaukseen! Sitten päivän varsinaiseen aiheeseen:

Kuten jokin aika sitten kerroinkin, olimme E:n kanssa päättäneet juhlistaa pacsia + 10-vuotiasta suhdettamme lähtemällä pienelle "häämatkalle". Kohde ei saanut olla kovin kaukana, mutta halusin, että viikonlopusta tulisi aivan erityinen eikä pelkkä banaali yksi yö hotellissa. Lopulta päämääräksemme valikoitui Nizza ja sen kuuluisin hotelli Negresco. Asuin kyseisessä hotellissa ensimmäisellä matkallani Ranskaan 18 vuotta sitten ja päätin silloin, että joskus vielä palaan sinne. Nyt siihen oli loistava tilaisuus.

   

Vaikka olenkin elämässäni jonkin verran matkustellut ja nähnyt hotelleja laidasta laitaan, ei mikään voita tämän kaltaista perinteistä, satavuotiasta luksushotellia. Mukavissa vuoteissa olen nukkunut ennenkin ja peseytynyt marmorilattiaisessa kylpyhuoneessa, mutta täällä se tuntui vielä paljon hienommalta. Sviittiä meillä ei sentään (todellakaan) ollut, mutta merinäköalan halusin: sen kerran kun mennään, mennään sitten kunnolla. En katunut:

Neljännen kerroksen huoneessamme näytti tältä:

Kylpyhuone on yleensä hotelleissa yksi suosikkipaikoistani. Niin tälläkin kerralla:

Hotellin logo löytyi joka paikasta: vesihanoista, huoneen televisiosta, jopa aamiaisella jugurttipurkkien kyljestä!

Tulimme Nizzaan minun autollani, jolle olin varannut paikan hotellin autotallista oleskelumme ajaksi. Hotellilla on voiturier-palvelu, eli työntekijät huolehtivat kaikesta: hotellin eteen ajettuani meidän tarvitsi vain nousta autosta ja mennä sisälle. Matkalaukkumme tuotiin huoneeseemme ja auto ajettiin talliin puolestamme, ja samoin lähtiessämme se ajettiin valmiiksi oven eteen ja matkalaukut lastattiin takaluukkuun. Onneksi en ollut näkemässä, millaisia Mersuja ja Ferrareita autotallissa oli; toivottavasti pieni Golfini ei näyttänyt aivan vaivaiselta niiden rinnalla!

Laukut oli nopeasti purettu (sen sentään teimme itse) ja sen jälkeen vain huokailimme ja nautimme elämästä. 

Samppanjan olimme tosin tuoneet itse tullessamme: varauksen yhteydessä olisi muiden lisäpalveluiden ohella saanut tilata samppanjapullon valmiiksi huoneeseen, mutta se olisi kustantanut vaivaiset 100 euroa...! Siihen hintaan saamme kaupasta viisi pulloa.

Totesin E:lle, että tällaiseen elämään olisi vaarallisen helppo tottua. Ei tarvitse kuin maata sängyssä kylpytakki päällä ja samppanjalasi kädessä, ja joku tulee palvelemaan pelkällä puhelinsoitolla. Siivooja käy illalla uudelleen tyhjentämässä roskikset ja vaihtamassa tarvittaessa pyyhkeet, ja mitä tahansa tarvitseekaan, saa pyytämällä. Tuntui aika surrealistiselta soittaa illalla siivoojaa tuomaan lisää vartalovoidetta ja saada purkki toimitettuna ovelle viisi minuuttia myöhemmin. Miksei kotona ole tällaista?! Lauantaina kävelin rannalla ja mustat kenkäni olivat sen jälkeen valkoisessa kivipölyssä. Siivooja tuli hakemaan ne ja toi vartin kuluttua takaisin kiillotettuina ja pakattuina kankaiseen kenkäpussiin, johon oli applikoitu hotellin logo ja teksti "kenkäpussi" kahdella kielellä. 

Meillä oli yksinkertaisuuden vuoksi puolihoito, jotta saimme olla iltaisin rauhassa hotellissa tarvitsematta lähteä pimeällä kaupungille etsimään ravintolaa. Ennen illalliselle menoa kiertelimme pitkin hotellia ottamassa kuvia. Jokainen kerros on sisustettu eri tyyliin. Me asuimme Napoléon-kerroksessa.

 Hissin kattokruunu

 Niki de Saint Phallen veistos pyöri hitaasti jalustallaan aulassa.

Illallista ja aamiaista söimme hotellin brasserie-ravintola La Rotondessa:

Ihastuin hotellin naisten vessan ruusutapetteihin ja pitsiverhoihin:

Lauantaina lähdimme katselemaan kaupunkia. Sainte Ritan kirkko oli ainoa ennalta päätetty vierailukohde. Vähän matkan päässä hotellilta äkkäsimme rantakadulla turistijunan ja hyppäsimme saman tien sen kyytiin. Turistijunat ovat hauskoja. Nizzan juna vei meidät vanhan kaupungin laidalle linnakukkulalle, josta aukenivat upeat maisemat:

Pakollinen linssiludekuva. Olisipa E. huomannut rajata vieressä pönöttävän miehen pois kuvasta!

Junakierroksen jälkeen menimme ex-paikallisen Stazzyn suosituksesta maistamaan nizzalaista erikoisuutta, soccaa. Se on kikhernejauhosta tehty eräänlainen litteä pannukakku, joka syödään kuumana sellaisenaan, pelkkää pippuria päällä. Soccaa piti jonottaa melkein vartti, mutta se todella kannatti! Harmi, ettei sitä saa syödäkseen missään muualla.

Jälkiruoaksi söimme jäätelöt Nizzan tunnetuimmassa jäätelöbaarissa Fenocchiolla. Valinnanvaraa riitti:

Vihdoin oli pyhän Ritan kirkon vuoro. En erityisemmin pidä kirkoissa valokuvaamisesta, joten otin kirkon perältä kaksi diskreettiä kuvaa ilman salamaa:

Visiitin jälkeen kävelimme rantakatua hiljalleen takaisin hotellille. Ihmisiä ui meressä jatkuvalla syötöllä, vaikka oli jo lokakuun puoliväli ja ylikin, joten halusin tietää, kuinka lämmintä vesi oli. Kivisellä rannalla oli vaikea pysyä pystyssä edes kengät jalassa ja minulla oli jalassa kapealahkeiset farkut, joita en pystynyt käärimään ylös paria senttiä enempää. Menin siis paljain jaloin seisomaan vesirajaan ja odotin, että aalto yltää jaloilleni:

Ylsihän se lopulta, eikä vesi tuntunut ollenkaan pahalta. Jos olisin varautunut uimapuvulla, olisin hyvinkin voinut käydä kastautumassa, etenkin kun takaisin hotellille ei olisi ollut lainkaan pitkä matka. 

Siivooja oli poissa ollessamme käynyt ja asetellut vuoteen vierelle liinan, jotta sängystä noustessa ei tarvitse laskea jalkoja paljaalle kokolattiamatolle siksi aikaa, että tavoittaa froteetohvelit:

Rakastan todella tällaista pientenkin yksityiskohtien huomioimista! Kuten sitä, että sanomalehti toimitettiin aamuisin huoneen ovelle:

Olen jokseenkin varma, että voisin oleskella loistohotellissa kevyesti kuukauden kyllästymättä. Koska kuitenkin olemme valitettavan keskituloisia, joudumme tyytymään yhteen viikonloppuun. Tämänkaltainen elämys on silti niin erikoislaatuinen, että se jää muistoihin varmasti vuosiksi, paremmin kuin pidempi mutta arkipäiväisempi "tavallinen" loma.

Koska tiedän ja arvaan, että asia kiinnostaa osaa teistä, olen avoin ja kerron suoraan, että lysti maksoi muutaman kympin alle 1200 euroa (sis. 2 yötä, puolihoito kahdelle, kaksi yötä autotallissa ja muutama cocktail hotellin baarissa). Kallista tietysti, mutta suhteellista: samaan hintaan viettäisi viikon etelässä tai maksaisi muutaman kuukauden autolainaa, mutta toisaalta tämä vastasi tavallaan meidän häämatkaamme. Jos olisimme perinteisiä ja menneet naimisiin, ei mainittu summa olisi riittänyt alkuunkaan. Miksi käydä töissä, jos ei nauti työn suomista ansioista? Rikkaita emme todellakaan ole, mutta silloin tällöin tekee hyvää tehdä jotain tämäntapaista erityistä. Loppuaika istutaan sitten byroossa ja syödään kotona eineksiä.