Kolmatta katastrofia odotellessa

Ei kahta ilman kolmatta, tiedättehän? Meillä on nyt vajaan kuukauden aikana tapahtunut kaksi niin jännää ja ennennäkemätöntä juttua, että oikein kutkuttaa ajatella, mitä seuraavana on odotettavissa.

Ensimmäisenä, heti Alpeilta paluumme jälkeen, meillä irtosi jääkaapin ovi.

  

Jotta vahinko olisi mahdollisimman kattava, olimme juuri tulleet kaupasta ja saaneet loman jäljiltä tyhjän jääkaapin täytettyä ääriään myöten. E. ihmetteli, miksi ovi ei mene kunnolla kiinni, vaikka mikään tavara kaapin sisällä ei estänyt sen sulkemista. Sitten kuului vain vieno rapsahdus ja ovi levähti E:n käsistä keittiön lattialle. Rikki meni onneksi vain 12 kananmunaa, mutta jääkaappi ammotti totta kai auki ja sen sisällä oli ruokaa useammalla sadalla eurolla. 

Onneksi tuolloin oli lauantai-ilta. Sain nostettua oven paikoilleen, tuimme sen paikalleen tuolilla ja läksimme kaasu pohjassa läheiselle teollisuusalueelle kodinkonekauppaan. Kaupassa oli yksi ainoa keittiöömme mahtuva jääkaappimalli, joten kaupat oli nopeasti tehty. Uuden kaapin toimitus luvattiin keskiviikoksi. Lauantaista keskiviikkoon ei kumpikaan voinut avata jääkaappia yksin, vaan toisen oli pideltävä irtonaista ovea saranapuolelta lujasti paikallaan sillä aikaa, kun toinen tunki käsivartensa kaappiin ja onki sieltä esille sitä ruokaa, joka ensimmäisenä sattui osumaan käteen. Koska E. oli vielä tuon viikon lomalla, minä söin aamiaiseni kahvilassa ja E. lounaansa ravintolassa, koska jääkaapin sai auki vain iltaisin meidän molempien ollessa kotona. 

Nyt meillä on onneksi jo uusi jääkaappi ja entinen on muisto vain. Ylläoleva kuva kirvoitti muuten yli 120 kommentin keskustelun Facebookin Ei menny niinku Strömsössä -ryhmässä. 

Vähän aikaa elämä jo luistikin sutjakkaasti, kunnes viime sunnuntai-iltana keittiön vesihana halkesi kahtia. Käytännössä hanan aukaiseva ja sulkeva yläosa, se "kahva" siis, irtosi varoittamatta E:n käteen ja vesi juoksi hanasta kovalla paineella tiskialtaaseen. Ei muuta kuin soittamaan alakerran naapurille, joka lienee jo tottunut kiipeämään meille harva se viikko, kun joku paikka hajoaa. Naapuri sai sorkittua hanaa niin, että vedentulo katkesi, mutta kahvaosaa oli mahdotonta saada enää kiinni. Peitin rikkinäisen hanan hupulla, jotta emme vahingossakaan tulisi vanhasta tottumuksesta avanneeksi sitä:

Minulla on luottokorttini myötä "naisvakuutus", jonka piikkiin saa vuodessa kaksi putkimiehen, sähkömiehen, lukkosepän tms. keikkaa hätätapauksissa. Vakuutus on osoittautunut huomattavan hyödylliseksi, sillä tämä oli jo toinen kerta, kun putkimiehen visiitti ei maksanut mitään. Putkimies jopa saatiin paikalle heti maanantai-iltapäivänä! Viisi puhelinsoittoa siihen tosin tarvittiin, mutta vaikeuksien kautta voittoon ja niin edelleen. Uuden hanan jouduimme toki maksamaan, mutta halvemmaksi se tuli kuin putkimiehen kulukorvaukset ja työvoima. 

Nyt vain jännityksellä odotamme, mikä seuraavaksi hajoaa. Ikkuna menee rikki? Kylpyamme ruostuu puhki? Vaatekaapin ripustustanko romahtaa? Vedonlyönti on auki.