Hän on täällä tänään!

Juniorimajava on päässyt uuteen rakastavaan kotiinsa! 

Tässä Castor Junior aamuauringossa byroon edessä tänä aamuna.

Alunperin minun piti hakea auto keskiviikkona, mutta tiistaina autokaupasta soitettiin, että se oli juuri tuotu mekaanikolta tarkistuksesta eikä olisi valmis vielä keskiviikoksi. Uudeksi päiväksi sovittiin perjantai. 

Eilen torstaina olin juuri teollisuusalueen bussipysäkillä odottamassa julkista kyytiä töihin, kun Volkswagenilta soitettiin. "Halusin vain varmistaa, että olette tulossa hakemaan autoanne tänä aamuna." Minä: "Tänä aamuna? Nyt? Kyllä toki mielelläni tulen, mutta puhe oli perjantaista." "Ei, kyllä meillä lukee täällä selvästi torstai, huomenna emme millään ehdi, teidän täytyy tulla tänään." Mikäs siinä, mieluummin päivää aikaisemmin kuin myöhemmin! Työmatkabussin sijasta suuntasinkin takaisin kotiin hakemaan vakuutustodistusta ja shekkivihkoa ja odottamaan bussia, joka veisi minut autokaupan lähistölle. Kun jäin bussista, tuntui epätodelliselta ajatella, että ajaisin kohta itse tuolta yritysalueen perukoilta töihin.

Volkswagenilla kirjoitin nimeni noin 25 kertaa eri papereihin ja sitten automyyjä ajoi Majavan takapihalta luokseni. Se oikein loisti auringossa! Pikainen selostus radion, ilmastoinnin, valojen, ajotietokoneen (tai mikä ordinateur de bord nyt onkaan), sivupeilien sun muiden käytöstä ja sitten myyjä toivotti hyvää päivänjatkoa ja työnsi autonoven kiinni. Minä olin ensimmäistä kertaa yksin autossani. 

Ajoin suoraan Carrefourin huoltoasemalle, sillä Volkswagenin polttoainepumppu oli rikki eivätkä he olleet voineet täyttää tankkia. Ensimmäinen tankkaus ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, sillä en ollut ensi alkuun varma, ovatko diesel ja gazole sama asia (ovat) ja unohdin tarkistaa bensapumpun numeron maksua varten. Pääsin kuitenkin kunnialla jatkamaan matkaa kohti byroota.

Kollegoilla ei kestänyt kauaa ymmärtää, miksi hyppelin tasakäpälää ja virnistelin kuin Naantalin aurinko. Menimme porukalla parkkipaikalle Majavaa ihmettelemään. Tältä ehkä tuntuu tulla äitiyslomalla esittelemään tuoretta jälkikasvua työpaikalle...! Autoista minua enemmän ymmärtävät työkaverit tutkivat sitä sieltä täältä ja julistivat minun tehneen hyvät kaupat. ATK-insinöörimme halusi testata sitä nopeasti in action, joten kävimme ajamassa pienen kierroksen lähiteillä. Hän myös asensi auton ja puhelimeni välille Bluetooth-yhteyden: jos puhelimeni soi autossa, radion/CD-levyn ääni katkeaa, voin vastata puheluun painamalla ratissa olevaa nappia ja puhelu kuuluu auton kaiuttimista. Testasin toimintoa tänään kollegan kanssa ja hän kehui puhelun äänen laatua erinomaiseksi. 

Muitakin kivoja toimintoja Majavassa on, kuten automaattiset ajovalot, jotka syttyvät itsestään esim. tunnelissa ja sammuvat taas päivänvalossa. Toisin kuin Suomessa, täällä ei tarvitse pitää autoissa valoja päällä kirkkaana kesäpäivänä. Autossa on myös ilmastoitu hansikaslokero, jossa saa juomatölkin tai vesipullon pysymään viileänä. 

Tänä aamuna tuntui aivan eksoottiselta istua vielä kotisohvalla lukemassa siihen aikaan, jolloin minun olisi ennen pitänyt jo seisoa bussipysäkillä. Nyt pääsen lähtemään töihin mihin aikaan haluan ja mitä reittiä haluan. Kolmen vartin sijasta aamun työmatkaan kului vajaat 15 minuuttia, mihin sisältyi kuvien ottaminen autosta byroon parkkipaikalla. Eilisiltana olin kotona kymmenen minuuttia töistä lähtöni jälkeen. Ei tätä osaa vieläkään ihan todeksi uskoa.   

(Älkäähän peljästykö, kaikki tulevat postaukset eivät suinkaan tule koskemaan autoani!)