Ahdasmielinen kaupunginjohtaja

Minulla on koko aikuisikäni ollut tapana katsoa vähintään yhdet tv-uutiset päivässä ja lukea päivittäin sekä aamun sanomalehti että useiden lehtien nettiuutissivut. Tavanomaisesta uutisvirrasta – Syyria, Egypti, talouskriisi, junaonnettomuus siellä, lento-onnettomuus täällä, aseellinen välienselvittely Marseillessa – nousee aina välillä jokin uutinen, joka saa aikaan välittömän WTF-tunteen. Niin tälläkin viikolla.

Bollènen kaupungissa Avignonin lähellä kuohuu. Äärioikeistolaiseen Ligue du Sud -puolueeseen kuuluva kaupunginjohtaja Marie-Claude Bompard kieltäytyy vihkimästä avioliittoon kolmekymppistä pariskuntaa. Mainittakoon selvyyden vuoksi, että Ranskassa ainoa virallinen avioliitto solmitaan kaupungintalolla ja viralliseksi vihkijäksi kelpaa kaupunginjohtaja tai joku kaupunginvaltuuston jäsenistä, adjoints au maire tai conseillers municipaux. 

(kuva)

Bompard ei suostu hoitamaan tätä osuutta kaupunginjohtajan velvollisuuksistaan siksi, että kyseessä on naispari. Vaikka tasa-arvoinen avioliittolaki on hyväksytty ja astunut voimaan koko valtakunnassa, perustelee Bompard kieltäytymistään "henkilökohtaisilla ja uskonnollisilla mielipiteillään". Harmi vain, että Ranskassa on valtio ja kirkko erotettu toisistaan yli sata vuotta sitten eikä uskonnollisilla mielipiteillä tulisi siis olla pienintäkään sijaa valtion asioissa. Bompard ei myöskään suostu delegoimaan vihkimistä kenellekään toiselle valtuutetulle.

Olisipa mukavaa, jos muutkin kansalaiset saisivat  itse päättää, mitä lakeja he noudattavat. Minusta olisi kiva ajaa moottoritiellä nopeammin kuin 130 km/h ja tykkäisin myös saada hakea kaupoista ilmaiseksi tavaraa. Varastaminen ja ylinopeuden ajaminen ovat toki vastoin lakeja, mutta hei, jos Bollènen kaupunginjohtajan ei tarvitse noudattaa lakia, miksi minun tarvitsisi? 

Jos madame Bompardin todella on ylivoimaisen vaikeaa kunnioittaa Ranskan kansalliskokouksen säätämää lakia, joka suoraan liittyy hänen luottamustoimensa hoitamiseen, olisi varmaankin suotavaa harkita jotain muuta työtä. Eihän tässä nyt mistään keskitysleirin vartijan toimenkuvasta ole kyse, vaan kahden täysi-ikäisen ja vapaaehtoisen henkilön vihkimisestä avioliittoon. Jos Ranskan lait eivät miellytä, Bompard voisi muuttaa vaikkapa Venäjälle. Siellä tuskin ihan heti tulee tarvis vihkiä homoja.    

Totean ja korostan vielä, että minun puolestani Marie-Claude Bompard saa vapaasti olla homoista, Jumalasta tai avaruusolioista aivan mitä mieltä tahansa. Omat henkilökohtaiset, uskonnolliset tai vastaavat mielipiteet täytyy kuitenkin pystyä erottamaan työvelvollisuuksien hoitamisesta. Ei kristitty palomieskään voi kieltäytyä sammuttamasta palavaa taloa sillä perusteella, että siellä asuu homoja tai muslimeja. Laki on laki ja sitä noudatetaan, tai sitten muutetaan sellaiseen maahan, jonka lait sopivat paremmin omaan arvomaailmaan. Pitäisin itsekin mieluummin bruttopalkkani sellaisenaan kuin antaisin siitä ensin 25 % erilaisiin pidätyksiin ja maksuihin ja maksaisin vielä lopusta palkasta veroa, mutta näin se vain menee ja siihen on suostuttava. Bompardilla olisi vieläpä mahdollisuus delegoida epämiellyttävä työtehtävä muille, mutta hän kieltäytyy siitäkin.