Muotimatkalla Pariisissa

Otsikkoni kuulostaa siltä kuin olisin hiljattain matkustanut Pariisiin shoppailemaan tai muotinäytöksiä katselemaan. Eräänlaisessa muotinäytöksessä kävinkin, mutta sellaisessa, joka miellytti minun silmääni ja makuani huomattavasti enemmän kuin vuoden 2013 muotiviikot:

Arts Décoratifs -museossa Louvren pohjoissiivessä on vielä ensi kuun puoliväliin saakka esillä huimaavan upea näyttely muodin historiasta 1700-luvulta aina 1900-luvun alkuun saakka. Sama näyttely oli esillä jo viime kesänä Berliinissä siellä käydessäni, mutta silloin en ehtinyt museoon. Nyt toisen tilaisuuden saatuani en todellakaan halunnut jättää sitä käyttämättä.

Viime lauantaina lensin siis aamuyhdeksältä Pariisiin. Reissu alkoi jännitysmomentilla, kun lentokenttäbussi päättikin olla kiertämättä minun pysäkkini kautta ja jouduin siirtämään lentokentälle lähtöäni puolella tunnilla, mutta lopulta kaikki järjestyi parhain päin ja reilun tunnin kuluttua istuin jo RERissä matkalla keskikaupungille.

  

Ennen aikamatkaa 1700-luvulle ohjelmassa oli pienimuotoinen blogimiitti. Kun vihdoin selvisin ulos inhoamaltani Châtelet-Les Halles -metro/RER-asemalta, Maurelita odotti jo sopimassamme kahvilassa, eikä aikaakaan, kun seuraan liittyivät Stazzy ja suomalainen tuttavansa Litti. Juttua riitti, mutta valokuvaa ei kukaan tullut ottaneeksi ja minun aikatauluni oli aikaisen paluulennon takia niin tiukka, ettemme ehtineet viipyä nopeaa lounasta kauempaa. 

Suomalaistapaamisen jälkeen suuntasimme kohti läheistä Louvrea. Muutama turistikuva blogintäytteeksi oli tietysti ensin otettava:

  

Ja sitten, ah ja voih! tuli vihdoinkin aika päästä ihailemaan lähietäisyydeltä sitä, mikä minua historiassa kaikkein eniten kiinnostaa: aitoja pukuja suoraan kolmensadan vuoden takaa. Puvut esiteltiin mallinukkien päällä vitriineissä ja niiden haurauden takia näyttelysalien valaistusta oli himmennetty. Minä aloitin kansalaistottelemattomana valokuvauksen heti ensimmäisen vitriinin kohdalla (toki ilman salamaa), kunnes valvoja tuli huomauttamaan sen olevan kiellettyä. Pakkasin kiltisti kameran käsilaukkuun ja jatkoin kuvausta kännykällä aina ukon silmän välttäessä. Tässä parhaita paloja ihanuuksista suunnilleen kronologisessa järjestyksessä 1700-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun:

1750-luvulla, Marie-Antoinetten syntymän aikoihin, puvut olivat vielä maltillisen leveitä. 

Huomaa keskittynyt bloggaaja!

1760-luvulta lähtien hameet vain levenivät:

Tämä englantilainen hovipuku noin vuodelta 1765 oli yksi ehdottomista suosikeistani, mutta koska juuri tässä kohdassa vartija sai minut kiinni, joudun lainaamaan kuvan näyttelyn viralliselta sivulta:

(kuva)

1700-luvun loppua kohden nämä valtavat "koripuvut", robes à panier (nimitys tulee siitä, että hametta kannattelivat korin kaltaiset, litteät, vyötärölle kiinnitettävät telineet) väistyivät vähitellen. Vallankumouksen aikoihin pukuja pönkitettiin pikemminkin selästä tällaisilla rakennelmilla:

  

Vallankumouksen jälkeen Marie-Antoinetten paikan otti keisarinna Joséphine huomattavasti yksinkertaisempine empire-pukuineen. Tämä on kuin kopio Joséphinen kruunajaispuvusta vuodelta 1804 ilman punaista kärpännahkaviittaa:

Empiren jälkeen seurasivat romantiikan ajan ampiaisvyötäröiset puvut valtavine puhvihihoineen ja bonettihattuineen:

Eikä aikaakaan, kun muotiin tulivat tiukkaan nyöritetyt korsetit ja mahtavat krinoliinit:

Kuinkahan käytännöllistä elämä oli moisen häkin kanssa? Olisin niin halunnut kokeilla!

1800-luvun loppupuolella puvut muuttivat jälleen muotoaan. Takapuolta ja selän kaarta korostavat turnyyrit syrjäyttivät krinoliinit:

  

Näyttelyn ansiosta tiedän nyt, mitä tällaisen ylläolevan kaltaisen puvun alla oli:

Eri aikakausien alusvaatteita esiteltiin muutenkin onneksi melko kattavasti. Tämä 1800-1900-lukujen vaihteen korsetti sen sijaan muistuttaa enemmän fetisistin märkää unta kuin pelkkää vartaloa muokkaavaa alusvaatetta:

1900-luvun puvuista en enää saanut onnistuneita kuvia eivätkä ne muutenkaan kiehdo minua ollenkaan samalla tavalla kuin niitä edeltävät kaksi vuosisataa. 

Ennätimme vielä kiertää hetken ajan Arts décoratifsin perusnäyttelyä ennen kuin minun oli lähdettävä takaisin lentokentälle. Perusnäyttelystä otin kuitenkin vain perinteiset museolinssiludekuvat:

Kaltaiselleni historiaintoilijalle tämä oli ehdottomasti yksi unohtumattomimmista museokokemuksistani. Olisin helposti viettänyt tuolla koko päivän aamusta iltaan asti.