Pitkäksi venähtänyt pääsiäisloma

Ei syytä huoleen, blogi on edelleen olemassa! Pahoittelen aiottua pidemmäksi venähtänyttä päivitystaukoa, mutta parempi myöhäänkin kuin ei enää koskaan. 

Olin pääsiäistä edeltävän viikon sairaslomalla (sairastuin itse asiassa edellistä postausta kirjoittaessani, ns. aivan puskista viidentoista minuutin aikana ja jouduin olemaan viikon pois töistä) ja sen jälkeen on miltei huomaamattani tullut kevät. Talvi on ollut harvinaisen kylmä ja sitkeä täällä etelässäkin: tänä vuonna piti todellakin paikkansa vanhan kansan sanonta Noël au balcon, Pâques au tison eli jos jouluna on niin lämmintä, että voi olla parvekkeella, vietetään pääsiäistä puolestaan hiilloksen ääressä lämmitellen. 

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että talvi on selätetty ainakin toistaiseksi. Aiempina vuosina olen odottanut into piukassa kevään tuloa päästäkseni viettämään tylsiä joutilaita iltapäiviäni ulos kahviloiden terasseille kirjan kanssa. Tänä keväänä istun terassien sijaan sisällä työpöytäni ääressä, mutta kyllä kevät toimiston ikkunoiden takaakin mukavalta tuntuu. Luonto heräilee vauhdikkaasti, kuten tänäkin aamuna huomasin kävellessäni bussipysäkiltä työpaikalle:

     

Liikenneympyrät ja viheralueet ovat jo täynnä voikukkia ja pieniä valkoisia kukkia, kuten tässä kuvassa (huonosti) näkyy.

Parkkipaikallemme johtavan kadun varrella on jo pitkään kasvanut tällaisia keltaisia kukkia, joista en tiedä, mitä ne oikeastaan ovat. Aamulla ne olivat vielä yön jäljiltä nupullaan, mutta äsken postilaatikolla käydessäni koko rinne loisti aivan keltaisena. 

Postilaatikon vieressä kukkii useampikin tällainen keltainen pensas. Pikku laventelipensaat sen sijaan ovat vielä enimmäkseen talviunilla:

Kevään merkkejä on hauska tarkkailla myös työmatkabussissa. Osa kanssamatkustajista on vielä täysissä talvitamineissa toppatakkia ja kaulaliinaa myöten, vaikka aamuisin on jo yleensä vähintään 10 astetta lämmintä. Osa taas menee jo töihin t-paidassa ja paljain jaloin, ts. ilman sukkia, vaikka ei täällä vielä mikään kesä olekaan. Minä olen toistaiseksi pitäytynyt pitkähihaisissa t-paidoissa, pitkissä housuissa ja nahkatakissa ja pärjännyt niillä mainiosti. Viileämpinä päivinä heitän niskaani lisäksi neuletakin. 

Yksi parhaita puolia keväässä on se, että se innostaa ainakin minua pukeutumaan ja meikkaamaan värikkäämmin talven harmaan, mustan ja ruskean kauden jälkeen. Tämän kevään yllätyssuosikkivärini on turkoosi, josta en aiemmin ole erityisemmin välittänyt mutta johon tänä keväänä ihastuin täysin.

Tämän loistavan byroon vessassa peilin kautta otetun omakuvan tarkoituksena on esitellä uusia turkooseja lempivaatteitani. Ihailkaa nyt kuorossa Fifin valokuvaustaitoja.

Ja jos väriä on vaatteissa, haluan sitä myös kasvoilleni. Sydäntalvella en värittäisi luomiani turkoosilla jumbokynällä, mutta auringonvalolla on minuun myös tällainen vaikutus. Oikeastaan toimin aurinkoenergialla, joten sovin vallan mainiosti tähän firmaan töihin.

Fifi la photovoltaïque.