Vapaus, veljeys ja tasa-arvo – vieläkö ne ovat olemassa?

Minulla on äärimmäisen harvoin, jos koskaan, tarve ja halu ottaa blogissani kantaa ajankohtaisiin poliittisiin ja/tai yhteiskunnallisiin aiheisiin. Niille on omat bloginsa ja fooruminsa, joiden kirjoittajat ovat huimasti minua paremmin perehtyneitä kyseisiin teemoihin. Tällä kertaa en kuitenkaan malta olla kirjoittamatta Ranskan tämän hetken kuumimmasta yhteiskunnallisesta debatista, avioliitto-oikeudesta samaa sukupuolta oleville pareille. 

Eilisen ykkösuutinen oli Pariisissa järjestetty massiivinen mielenosoitus samasukupuolisten parien avioliitto-oikeutta vastaan. Kyseinen lakialoite oli osa François Hollanden vaaliohjelmaa ja presidentti aikoo viedä sen läpi, etenkin kun gallupien mukaan enemmistö ranskalaisista on lakiuudistuksen puolella (56% tämän TF1-kanavan uutisen mukaan). Äänekäs ja ärhäkkä vähemmistö on kuitenkin vahvasti sitä vastaan, ja eilinen "Manif pour tous", mielenosoitus kaikille, keräsi eri lähteiden mukaan 340 000-800 000 mielenosoittajaa Pariisiin.

(kuva La Croix)

Mieltään saa toki vapaassa maassa osoittaa kuka tahansa ja mistä tahansa syystä, mutta tämän mielenosoituksen ideaa minun on äärimmäisen vaikeaa ymmärtää. Homoparien avioliitto-oikeus koskee vain homopareja. Mikä kumma saa viisilapsisen kunnon heteroperheen lähtemään lapsineen aamuyöstä kaukaa maakunnista sateiseen ja kylmään Pariisiin osoittamaan mieltään sellaista asiaa vastaan, joka ei koske heitä mitenkään? Pitkin viikkoa uutisissa nimittäin näytettiin mielenosoitukseen valmistautuvia perheitä, joissa vanhemmat ja lapset iloisina valmistivat yhdessä "Homous on luonnotonta" ja "Ydinperhe on ainoa oikea" -tyylisiä kylttejä. Eräässäkin tapauksessa lapset olivat hädin tuskin kouluikäisiä. Kuinkahan vahva mielipide ja halu osoittaa mieltään heillä tosiasiassa mahtoi olla? Kouluissakin opettajat ovat auliisti jakaneet oppilaille omia mielipiteitään ja menneet yllättäen hiljaisiksi, kun oppilaat ovatkin pyytäneet perusteluja vastustukselle.  

Ymmärtäisin helposti mielenosoituksen, jos laissa olisi kyse mielenosoittajia suoraan koskevasta asiasta, jos he saisivat sen avulla itselleen jotain lisää tai jos heiltä oltaisiin poistamassa jo saavutettuja etuja. Tässä on kuitenkin tarkoituksena ainoastaan antaa osalle kansasta samat oikeudet, jotka eilisen mielenosoituksen osallistujilla jo ennestään on. Mitä ihmeen vastustamista siinä on? Miten se on heiltä pois, jos joku muu saa tehdä samoin kuin he? Aivan sama asia kuin jos minä lähtisin kiivaasti osoittamaan mieltäni vaikkapa lapsilisiä vastaan, vaikka ne eivät kosketa minua mitenkään eivätkä ole minun taloudestani pois. 

(kuva Le Figaro)

Lähes ainoa vastustajien esittämä argumentti on, että lakialoite toteutuessaan tuhoaisi yhteiskunnan perusteet, se kun sallisi avioliiton lisäksi adoptio-oikeuden samaa sukupuolta oleville pareille. "Kaikki ovat syntyneet miehestä ja naisesta", luki kylteissä. Eihän uusi laki tätä muuta mihinkään suuntaan! Lapsia elää jo nyt kahden äidin, ja miksei kahden isänkin perheissä – mitä pahaa on siinä, että heille suodaan entistä parempi juridinen asema? Sitä paitsi kaikki samaa sukupuolta olevat parit eivät suinkaan ryhtyisi täyttä päätä lisääntymään, vaikka avioliitto heille suotaisiinkin. Tunnen henkilökohtaisesti useammankin homoparin, jotka eivät kuuna kullan valkeana haluaisi lapsia. Eihän suurin osa heteropareistakaan pyöräytä kuutta lasta heti häiden jälkeen. Mikäli avioliiton ainoa tarkoitus on tehdä jälkikasvua, kuten osa mielenosoittajista kirkkain silmin väitti, eikö avioliitto pitäisi samalla perusteella kieltää sellaisilta heteropareilta, jotka eivät aio hankkia lapsia? Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni olisi vaivautunut eilen marssimaan, jos laissa olisi kyse pelkästään avioliitto-oikeudesta homoille eikä ollenkaan adoptio-oikeudesta. 

Edelleen, en millään tavoin kiistä perinteisen ydinperhemallin erinomaisuutta – olenhan itsekin sellaisessa kasvanut ja molemmat vanhempani ovat minulle äärimmäisen tärkeitä ja rakkaita – mutta riittääkö onnelliseen ja hyvinvoivaan perheeseen muka pelkästään se, että vanhemmat ovat eri sukupuolta? Perheessä, jossa isä ryyppää ja hakkaa humalassa äitiä, on varmaan tasapainoisia lapsia, ovathan vanhemmat heteroita. Courjault'n perheessä äiti tappoi kolme vauvaa heti syntymän jälkeen ja säilytti ruumiita pakastimessa, mutta ainakin niillä lapsilla oli sekä isä että äiti. Joulun alla Salon-de-Provencessa, muutaman kymmenen kilometrin päässä Aixista, isä puukotti vaimonsa ja 3- ja 6-vuotiaat lapsensa ja vielä lisäksi hirtti nämä ennen kuin tappoi itsensä, mutta onhan miehen ja naisen ydinperhe aina paras vaihtoehto! Ainakaan homoparille ei voi syntyä vahingossa ja suunnittelematta useampaa mukulaa, vaan lain toteutuessakin niiden hankkiminen on edelleen sen verran hankalaa, että varmasti lapsi on haluttu ja toivottu, jos sellainen perheeseen lopulta saadaan.  

(kuva France TV Info)

Seurasin päivän mittaan satunnaisesti Twitterissä #manifpourtous -keskustelua. Eräs lähes sata kertaa uudelleentwiitattu viesti kuului suunnilleen "Onhan seuraava kallis jättimielenosoitus kurjuutta, köyhyyttä ja työttömyyttä vastaan, ONHAN?" Tai eläkkeiden ja ostovoiman jatkuvaa laskua tai mitä tahansa oikeasti kaikkia koskevaa ja jokapäiväistä elämää vaikeuttavaa asiaa vastaan. Kun eläkeikää korotetaan, eläkkeitä leikataan, ihmisiä irtisanotaan massoittain ja menestyviä yrityksiä siirretään halvemman tuotannon perässä Kiinaan, tuskin kukaan viitsii reagoida. Kun on kyseessä avioliitto, joka nyt periaatteessa on iloinen ja positiivinen asia, marssii satojatuhansia ihmisiä kaduilla sitä vastaan. Tässä on nyt jotain, joka ei aivan mahdu minun ymmärrykseeni. 

Mitä mieltä te olette? Puolesta, vastaan vai aivan sama?