Eilen istuessani työmatkalla bussissa aloin aivan yhtäkkiä ajatella Amsterdamia. Muistin selkeästi hotellihuoneen layoutin, viistokaton, ikkunasta näkyneen kirkontornin, jopa sen, miltä maistui eräs aurinkoisella kahvilan terassilla syömäni voileipä. Erikoista kyllä, muistin nimenomaan sen matkan, jonka tein äidin kanssa vuonna 2009 enkä viime heinäkuista matkaani E:n kanssa. Muistot ilmestyivät täysin yllättäen: en ollut nähnyt, kuullut tai lukenut pitkään aikaan mitään Amsterdamiin liittyvää, kukaan bussissa ei puhunut hollantia, mikään maisema ei muistuttanut siitä.
Muistoni laukaisi vieressäni istuneen tytön hajuvesi. Hänellä oli täsmälleen samaa Jean-Paul Gaultier'n parfyymia, jonka minä olin ostanut lentokentältä ollessamme lähdössä mainitulle matkalle ja jota käytin koko matkan ajan.
.jpg)
(kuva)
Minulla on aina ollut varsin vahva tuoksumuisti, mémoire olfactive. Vuosia aiemmin tuntemani tuoksu saattaa odottamatta aktivoitua ja palauttaa mieleeni jonkin muiston, tilanteen, näyn, henkilön tai jopa käymäni keskustelun, jossa tuo tuoksu oli enemmän tai vähemmän läsnä.
Vastaleikatun ruohon tuoksu esimerkiksi palauttaa minut välittömästi lapsuuden kesiin kotikotona Salossa, kun isä oli juuri leikannut nurmikon. Jostain syystä muistan nimenomaan lapsuudenaikaisen ruohonleikkuun, vaikka isä on leikannut ruohoa joka kesä myös aikuiseksi tultuani. Lancômen Poême-tuoksu puolestaan muistuttaa minua yläasteen äidinkielenopettajastani, joka käytti aina samaa parfyymia. Käytän sitä nykyään ajoittain itsekin, mutta yhtä lailla ajattelen Seija K:ta aina kun huomaan, että jollain on Poêmea. Pienikin suihkaus Guerlainin Samsaraa taas lennättää minut välittömästi hotelli Marina Palacen hissiin lokakuussa 1997, jolloin seisoin täpötäyden hissin nurkassa likistyneenä kiinni Mireillen kylkeen, kasvoillani epäuskoinen "voiko tämä tosiaan olla tapahtumassa minulle" -ilme ja Matiten Samsara-tuoksu tarttuneena tiukasti uuden tekoturkkini kaulukseen. Tuon päivän jälkeen kului yli kymmenen vuotta, ennen kuin ostin itselleni pullon Samsaraa, mutta joka päivä tuon mainitun tuoksun valitessani elän uudelleen ensitapaamiseni Mireillen kanssa.
Tästä nimenomaisesta syystä minulla on usein tapana matkalle lähtiessäni ostaa uusi hajuvesi, jota en ole aiemmin käyttänyt, ja käyttää ainoastaan sitä koko matkan ajan. Siten tiedän, että tulen todennäköisesti vielä vuosien kuluttuakin assosioimaan kyseisen tuoksun nimenomaan tuohon tapahtumaan. Aina se ei kuitenkaan toimi: minulla ei ole ainuttakaan tuoksujälkeä esimerkiksi ensimmäiseltä työpäivältäni tässä työpaikassa tai Mireillen Saksan-kiertueelta tuhkapilven aikaan 2010. Jotain tuoksua olen toki tuolloinkin käyttänyt, mutta näkö- ja kuuloaisteilla taisi silloin olla suurempi rooli.
Onko teillä muilla hyvä tuoksumuisti? Jäävätkö erityisen mukavissa ja/tai tärkeissä tilanteissa tuntemanne tuoksut helposti mieleenne? Mikä on lempituoksunne?
3 kommenttia:
Mulla on suht hyvä tuoksumuisti, esimerkiks jos yhdistän tuoksun johonkin epämielyttävään asiaan, se tuoksu tuo asian kyllä mieleen. (liittyen myös muihin kuin hajuvesi/partavesi hajuihin)
Mun tuoksumuisti kyllä liittyy enemmän vastakkaiseen sukupuoleen, esimerkiksi muistan hyvin tuoksut mitä Antti on käyttänyt eri tilanteissa. Jos töissä jollain asiakkaalla on samaa tuoksua, mua "häiritsee" se, tulee juurikin tuollainen muistikuva.
Mulle tulee edelleen teidän vaatehuoneen hajusta mieleen se kun ensimmäisen kerran halasin Anttia <3
Mulla on tuoksumuisti myös! Pariisissa käytin tuoksua nimeltä Wings (Giorgio of Beverly Hills?), sitä ei ole ollut markkinoilla naismuistiin, Budapestiin liittyi keltaisessa pullossa ollut edp, jonka nimeä en muista. Ensimmäisellä Amsterdamin matkalla käytin raikasta Lauraa, ja koska sille reissulle et päässyt mukaan ja minulla oli kauhea ikävä, en ole Lauraa itselläni sen jälkeen hankkinut.
Liikuttavin ja ikimuistoisin tuoksu on kohta 32 vuoden takaa, pienen tyttövauvan tuoksu. Poikavauva neljä vuotta myöhemmin tuoksui myös suloiselta.
Joskus tosiaan jokin satunnainen tuoksu tuo mieleen asian tai tapahtuman, mitä muuten en muistaisikaan.
Kesän 1979 ja alkutalven 1980 paras tietämäni tuoksu oli intin döfä. Silloin nimittäin isäsi oli armeijassa ja viikonloput ja keskiviikkoiltalomat "tuoksuivat" ihanilta!
Ehkä enemmän paikkojen tuoksut tai hajut jäävät mieleen. Kun jossain muualla, vuosienkin jälkeen, on samanlainen haju, muistuu hajun alkuperäinen paikka ja tapahtumat ja ihmiset tarkasti mieleen. En ole ajatellutkaan asiaa pitkään aikaan.
paskeriville
Lähetä kommentti