Tänne Mignet-parkkihallin perimmäiseen nurkkaan pysäköin Nissan Muranoni, kun kävin tänään iltapäivällä keskustassa viemässä papereita kauppatuomioistuimeen. Murano ei toki ole ikiomani, mutta sain sen käyttööni täksi viikoksi; kakkospomomme sai uuden leasingautonsa maanantaina ja tämä neljä vuotta vanha entinen kulkupeli palautetaan vasta perjantaina, joten pomo tarjosi sitä minulle siihen saakka. En osaa edes kuvailla, kuinka upeaa on olla riippumaton bussien aikatauluista ja reiteistä! Pääsen aamuin illoin suorinta tietä töihin ja juuri silloin kuin minulle sopii, eikä tarvitse pukea toimistovaatteiden alle villaleggingsejä tarjetakseni kaksikymmentä minuuttia bussipysäkillä. Silkkaa autuutta, josta nautin täysin rinnoin vielä kaksi ja puoli päivää.
1 kommenttia:
Autoiluun tottuu liian nopeasti..
Nina
Lähetä kommentti