Erilainen joulu

Postauksen kuvituksena parin viikon takaisia valokuvia Aixin jouluvalaistusta keskustasta. 

Tänä vuonna teen jotain, mitä en ole vielä kertaakaan aiemmin tehnyt: vietän joulun Ranskassa. Tähänastisessa elämässäni joulu on ollut ainoa ajankohta, jolloin olen sataprosenttisella varmuudella lähtenyt Suomeen, mutta nyt työllistyttyäni se ei niin helposti onnistunutkaan. Pomo kyllä ystävällisesti lahjoittaa meille joulu- ja uudenvuodenaatot, ts. saamme ylimääräisen palkallisen vapaapäivän, mutta jo 26.12. on tavallinen työpäivä. Lentojen hinnat juhlapyhien tienoilla taas ovat sellaiset, ettei paria päivää varten mitenkään kannattanut lähteä kotikotiin, vaikka kuinka olisi haluttanut.

Eipä sillä, että meillä kotona mitään sen erikoisempia jouluperinteitä olisi. Sukulaisia ei tule kylään, emme käy joulukirkossa, hautausmaalla tai joulurauhanjulistusta kuulemassa eikä muutakaan spesiaaliohjelmaa ole tiedossa. Aattona olemme yleensä kotosalla kuin minä tahansa tavallisena päivänä, joskus loppuiltapäivästä syömme, sitten avataan joululahjat ja voilà, siinä se sitten olikin. Joulupäivä tuntuu jo normaalilta sunnuntailta. 

Kaikesta huolimatta kotijoulussa on silti sitä jotain. Kynttilöitä, hyasinttien ja joulukuusen tuoksua, miksei kinkunkin (vaikka en sitä syökään). Suklaarasia pöydällä, radion ja tv:n joululaulut taustamusiikkina. Olkipossu kuusen vierellä ja mopsit nuuskimassa sitä. Hopeiset ruokailuvälineet ja kristallilasit pöydässä, sivupöydällä provencelainen jouluseimeni pienine eläimineen.

Kaikesta tästä jään tänä jouluna paitsi. E:llä ja isällään ei ole enää moneen vuoteen ollut tapana viettää joulua mitenkään. Nyt kun minä olen mukana, menemme joulupäivänä syömään vähän fiinimpään ravintolaan kuin tavallisesti, mutta siihen se jää. Jouluaattona olemme keskenämme kotona, ilman kuusta, joulukoristeita, kynttilöitä tai joululauluja, ellen sitten itsekseni kuuntele niitä YouTubesta. Kuusta tai koristeita ei meille mahdu ja ainokainen pöytämme on liian pieni kynttilöille tai joulukukille. Mireillen joululevytkin ovat Suomessa.

Joululahja minulla sentään on. Haimme sen Marseillesta jo joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna, ja ruskea paperikassi on siitä asti odottanut minua soma sininen silkkinauha ympärillään. Kiusaus on päivä päivältä suurempi, mutta olen luvannut olla koskematta lahjaani ennen jouluaattoa!         

Vielä ennen joulua saan sentään muutakin mietittävää, sillä lähden viikonloppuna yksin Roomaan. Tarvitsin vielä tämän vuoden puolella kaksi ulkomaanlentoa pysyäkseni Air France-KLM:n kanta-asiakasohjelman Silver-tasolla, ja kun löysin edestakaiset lennot Roomaan noin satasella, en epäröinyt. E:tä ei kiinnostanut lähteä, joten menen yksin. Ennätän tosin olla perillä pelkän lauantaipäivän, sillä saavun myöhään perjantai-iltana ja lähden takaisin jo sunnuntaiaamuna. Menin tietysti ostamaan läjän opaskirjoja ja nyt minulla on hirmuinen lista kaikkea, mitä haluaisin Roomassa nähdä ja tehdä. Yhden päivän aikana en ehdi siitä kuin pienen pintaraapaisun, mutta ainahan sinne pääsee takaisin. Valokuvia ainakin haluan ottaa. 

Jos teillä on viime hetken lyömättömiä vinkkejä Roomaan, ideoita otetaan perjantai-iltaan saakka vastaan kommenttiosiossa!